Kiitos, kaupantädit!

Kolmenkymmenen asteen pakkaset kolkuttelevat ovella, mutta kaupoissa sentään on kevät! Kyllä kaupantädit tietää, miten pitää puutarhuri hengissä pahimpien kuukausien yli.

Joka markettireissulla kärryyn päätyy pari pukettia tulppaaneja, ja eilen Stockalta löytyi hurmaava valikoima purkkiyrttejä. Chef tahtoi timjamia, mutta puutarhuri nappasi kyytiin sitruunatimjamin, kun se vain on niin tavattoman sievä.

Salviaakin oli saatava, sillä chefin uudessa leipäkirjassa on suorastaan tajunnan räjäyttävä kuva salvia-mozzarellapizzasta. Sitä täytyy testata pikimmiten.

Onnettomia rimpuloitahan noista tähän aikaan vuodesta kasvaa, kun valo ei riitä sitten millään, mutta siltikin ihana tuoksutella tuoreita yrttejä (ja yrittää olla ajattelematta, että omasta pihasta niitä saa sitten 5 kuukauden kuluttua...).

Naisen paras tavara

Kompostikeppi! Tuo törkyinen mutta ah, niin tarpeellinen kapine. Edellisen onnistuin vääntämään palasiksi (kompostin hoitaminen vaatii habaa), mutta raksavastaava veisti ystävällisesti uuden ja sitä tuodessaan vielä pöyhäisi kompostin ilmavaksi.

Yleensä tähän aikaan vuodesta komposti on umpijäässä ja niin täynnä, että joudutaan kompostoituva kama laittamaan tavisroskikseen. Liekö lauha talvi, kompostimassaan lisätty kuorikate tai upouusi kompostikeppi syynä siihen, että nyt komposti on pohjaan asti sula, ja sen saa kätevästi läpeensä pöyhittyä joka kerta, kun sinne käy uuden lastin heittämässä.

Näyttää siltä, että pärjätään varsin hyvin siihen asti, kunnes maaliskuun aurinko saa kompostin puhkumaan ja puhisemaan.

Uudenlaista esikasvatusta

Kun vielä ei pääse taimia istuttamaan sydämensä täydestä kyllyydestä, on pakko turvautua muihin keinoihin. Sisko bongasi jouluna netistä hauskoja palapelejä, joten laitoin heti tilaukseen italialaisia pastapalapelejä ja tämän hempeän esikasvatuspalapelin. On sen verran vaalea sävyiltään, että sitä näkee luigi della casan kanssa koota keskellä pimeyttä - tosin hiukan liian hailu pohjalaisen hermoille.

Kunpa ois jo se aika, jolloin kimalaiset pörrää, perhoset lepattaa ja imikät kukkii - muuallakin kuin keittiön ruokapöydällä.

Kesäasetelmat vesilasissa

Kollegan toimistolta nyysimä köynnöksenalku oli kasvanut jo niin isoksi, että nipistin siitä 5 pätkää kesän kukka-asetelmiin. Saavat nyt vielä vähän aikaa miettiä juurten kasvattamista vesilasissa, sitten siirrän ne juurrutushormonin kuorruttamina multaan.

Mietin noista jonkinlaista syheröä joko terassin edessä oleviin ruukkuihin, tai sitten etupihan "pakkasenkestäviin" ruukkuihin. Pakkasenkestävyys oli valitettavasti hiukan liioiteltua, ja ruukut ovat alaosistaan pahasti rapautuneet. Isoimpia palasia vois yrittää keväällä liimata takaisin paikoilleen ja yrittää kääntää ruukuista siistimmät puolet yleisöä kohti. Tai sitten kasvattaa ruukuissa niin muhkeaa köynnöstä, että se peittää koko ruukun.

Yksi rönsyliljakin on sen verran rönsyillyt, että siitä voisi myös ottaa alkuja kesää varten. Aika hidas rönsyilijä tuo on, joten ei siitä mitään näyttävää tupsua kesäksi saa kasvatettua, mutta ilmaista ruukuntäytettä kuitenkin.

Harvinaisen fiksua esarointia

Että me osattiin chefin kanssa olla fiksuja! Vaikka uuden taimienkuljetuswagonin tilaamisessa turaantui koko lauantai autokaupassa, ymmärrettiin silti olla reippaita ja roiskia jauhoja (= pizza, chef) ja multaa (= esikasvatus, minä), eikä säästää näitä toimia siivouspäivälle, kuten normaalisti.

Olin jo hyvissä ajoin raahannut ulkovarastossa painavaksi klöntäksi jäätyneen multasäkin kodinhoitohuoneeseen sulaamaan. Kohta nähdään, oliko se fiksu teko, sillä kyseessä on puutarhamulta ja syksystä asti avonaisena ollut säkki. Puutarhamulta voi olla pienille taimille liian tujua, ja syksyn aikana säkkiin on voinut kotiutua ötökkä jos toinenkin. Mutta taimimullan metsästäminen marketeista tuntui jotenkin ylimitoitetulta hätävarjelulta.

Ensin siirsin kaktuskasvatit suurempiin ruukkuihin ja sitten rupesin varsinaiseen esarointiin. Taimilaatikkoon asettui taloksi tutut munakoisot Black enorma ja Listada de ganda, paprika Gourmet ja chili Pinocchio's nose. Osasin olla vielä niin fiksu, etten istuttanut munakoisoja vierekkäin, enkä paprikaa ja chiliä vierekkäin. Nyt ei pitäisi mennä sekaisin siitä, mikä kasvaa missäkin.

Listadaa jäi vielä sen verran, että ens vuonnakin kasvatan munakoisoa. Mutta sen jälkeen toivottavasti viisastun ja lopetan moisen haihattelun, kun munakoiso ei tahdo millään ehtiä munia meidän kesässä. Tosin vuonna 2013 joku tietysti keksii kehittää jonkun hauskannäköisen koison ja meikäläinen sortuu taas...

So going to seed

Mikä ihana viikonlopun aloitus: postilaatikossa muhkea siemenpaketti Seeds of Italylta ja painotuore Kitchen Garden! Juuri sopivaa virittelyä tulevaan esikasvatusviikonloppuun.

Lisähoukutuksena Kitchen Gardenin välissä oli DT Brownin taimi- ja siemenluettelo ja Harrodin puutarhatarvikekuvasto, joita pääsi rauhassa pläräämään, ja jostain lehden uumenista putosi pöydälle vielä pussillinen porkkanan siemeniä. Siemenlaatikostosta ei enää kaikki laatikot mahdu kiinni.

Viininpunaisen lisäksi ens kesänä puutarha kukoistaa keltaisena, sillä istutettavana on nyt kolmea erilaista keltaista papua sekä tuo hurjan näköinen, röpeliäinen, kalmankelmeä kesäkurpitsa. Tuskin maltan odottaa, millaiselta se kasvimaalla näyttää - saati sitten lautasella. Suutuntuma voi olla mielenkiintoinen.

Tunnelmaa vesittää (jäädyttää?) se, että joku pölvästi on mennyt tilaamaan senttikaupalla lunta ja 17 astetta pakkasta, eikä edes ikkunalla kukoistavat tulppaanit ja marketin tuuhea basilika onnistu tekemään maisemasta yhtään keväisempää. Aurinko sentään paistaa, tosin vain about navan korkeudella.

Erikoinen yllätys :-0

Muina naisina avasin Glorian ruoka & viinin laskun, ja kirjekuoren sisältä tipahti syliin joku mainosläystäke. Heitin sen sivuun ja ihmettelin, miksi käsissäni oli kaksi laskua. Punaisilla kirjaimilla toisessa luki jotakin Glorian puutarhan erikoisnumerosta. Glorian puutarha???

Siitähän se mainosläystäke kertoi: Glorialta alkaa keväällä ilmestyä puutarhalehti! Jo oli aikakin!

Vuosikausiin en ole suomalaisia puutarhalehtiä edes vilkaissut, joten voi hyvinkin olla, että ne nykyään ovat täynnä asiaa ja hyviä artikkeleita (eikä vain sitä, miten Annikki ja Jorma on 100 vuotta hoitaneet pihaansa Pörsänmäellä 24/7 ja nyt se alkaa näyttää kauniilta). Mutta silti uskon, että skenessä on Glorian puutarhan mentävä aukko. Itse kaipaan laadukasta, suomalaista lehteä, jossa on kauniit kuvat, asiapitoiset ja inspiroivat jutut, ja ennen kaikkea tietoa uutuuksista. Puutarhanhoito kun ei mitään rakettitiedettä ole: jos osaat istuttaa asian A, osaat istuttaa asian B:kin. Enemmän puutarhurit kaipaavat innostavia juttuja ja vinkkejä kaikesta uudesta ja jännästä, mitä kokeilla puutarhassa. Myös talvella!

Melkein sovin lehden kohderyhmäänkin: "hyvin koulutetut ja toimeentulevat, urbaanisti ajattelevat, trendeistä ja visuaalisuudesta kiinnostuneet 30+ ikäiset suomalaiset". En tosin ole urbaanisti ajatteleva, enkä niin trendeistä kiinnostunut, mutta ainakin 30+. Ellen jopa 30++.

Toivottavasti Glorian puutarha seuraa Glorian ruoka & viinin mukavan leppoisaa, kaunista, toteuttamiskelpoista ja innostavaa linjaa. Ja toivottavasti siellä on mukavat ja osaavat toimittajat. Joilla ei ole ikinä, eikä missään tilanteessa hassunhauskaa puutarhahattua päässä. Edes vahingossa.

Jos joutuisi valitsemaan

Taannoin Kitchen Gardenissa papat pohtivat, mitä vihanneksia priorisoisivat, jos heillä olisi vain hyvin vähän tilaa kasvimaalle. Itsellä ei ole tuota ongelmaa ollut, kiitos raksavastaavan myöntymisen joka ikiseen kasvimaan laajennukseen, mutta mielenkiintoista silti miettiä, mitä kasvattaisi ja mitä jättäisi pitkin hampain pois.

Moni priorisoi rahan: miksi kasvattaa vihanneksia, joita saa halvalla kaupasta. Ihan hyvä pointti, mutta ovathan ne oman maan porkkanat (jos ei kempit niitä vie >:-/ ) ja potut (jos ei etanat niitä vie >:-/ )paljon paremman makuisia ja tuoreempia kuin kaupan versiot. Ja hyvässä lykyssä silkkaa luomua.

Eikä kaupassa tietenkään ole tarjolla sellaista lajikkeiden ja värien kirjoa, mitä siemenpusseista saa. Jos haluat makeampaa/kirpeämpää/punaisempaa/violetimpaa/isompaa/pienempää, niin marketissa kiroamisen sijaan sen kun vain kliksuttelee muutaman kerran hiirtä internetissä.

Vihanneksen koko tietysti ois ensimmäinen, mistä nipistäisi, eli hyvästi suuret kaalikasvit, kesäkurpitsat, maissit ja parsat. Ellei sitten istuttaisi maisseja fiksusti niin, että ehtisi niiden alta saada sadon tai kaksi retiisejä ja salaatteja. Enkä mä usko voivani elää ilman oman maan parsakaalta. Se vain on niin ihanan pähkinäistä ja raikasta.

Ehkä sittenkin ensimmäisenä poistolistalle menisivät ne, joille on kyseisellä paikalla paljon tuholaisia, mikä meidän tapauksessa tarkoittaisi hyvästejä kaalikasveille ja porkkanoille. Paitsi jos olisi hyvä paikka, jossa esikasvattaa kaalit tarpeeksi isoiksi, jotta kirpat ei niitä enää tappaisi. Ja porkkanoille vois laittaa hämäyskasveja kasvamaan viereen (viime vuonna toimi tilli).

Mizunasta ja rucolasta en luopuisi, vaikka kirpat niitä järsivät. Fenkoliakin on pakko kasvattaa joka vuosi, vaikka se pirulainen onkin niin hankala. Papuja ja herneitä mahtuisi kasvattamaan ahtaassakin paikassa, kun ne niin kätevästi luikertelevat ylöspäin. Juureksista henkiin jäisivät punajuuren eri versiot (paitsi keltajuuri, joka on hiukan liian mauton), palsternakat ja retiisit. Omista valkosipuleista en myöskään luopuisi; on ne niin mehukkaita ja raikkaita. Melkein taju lähtee, kun niitä hauduttaa kirnuvoissa, kun pannusta nousee jumalainen tuoksu!

Salaattiakin ois tietysti pakko olla, jotta saa vihreyttä aamiaisleipiin ja hauskaa lisäystä keittoihin, kun nyt olen salaattikeiton makuun päässyt. Salaatin tosin vois kasvattaa ruukuissa, samoin kuten yrtit. Yrteistä matkassa pysyisivät tilli, basilika, kirveli ja salvia. Jälkimmäistä tosin harvoin ruuissa tulee käytettyä, mutta sitä on ihana nuuhkutella ohimennen.

Niin, ja aina pitää jättää tilaa kokeiluille, jos siemenluetteloissa tuleekin eteen jotain uutta ja jännää.

Voisin mä siis luopua mangoldista, kun en siitä erityisemmin tykkää. Niin, ja siitä keltajuuresta. Me ei siis voida luigin kanssa koskaan muuttaa yhtään pienemmälle tontille.