Olemme muuttaneet

Tarina jatkuu (ruokaisalla sivumaulla) Puutarhan ja hellan välissä. Nähdään siellä :-)

Pankkikortti tottelee kuria

Mutta voi pojat, että sitä kuria täytyy tänä keväänä löytyä! Ei ehtinyt Pirilän taimipiha olla minuuttiakaan auki, kun seireeni jo alkoi houkutella ostoshurmokseen: siskolla kun alkaa tänä keväänä operaatio Blank canvas - sama, mikä mulla oli edessä päivälleen 10 vuotta sitten. Siellä on (paremmalla vyöhykkeellä, tietysti) iso, tyhjähkö tontti odottamassa puutarhuria siirtämään ziljoona tainta taimipihalta loppusijoituspaikkaansa.

Lyötiin heti lukkoon Pirilä-päivä, mutta miten ihmeessä siellä voi pitää itsensä kurissa ja keskittyä vain haalimaan kaikkea ihanaa siskon pihaan?

Kuria toki buustaa se, että iso osa ihanuuksista ei näillä korkeuksilla menesty (juu, menin pläräämään taimikuvaston). Muuten ois ostoskärryssä helmipensasta, kultasadetta ja tulppaanipuuta - sekä sihteerikkömagnolia, ihan vain nimensä takia. Mutta näköjään kääpiömanteli menestyy täälläkin. Ja jalosyreeni. Trumpettiköynnös ja kiinanruusukvitteni. Kirjovaahtera ja makeakirsikka. Ja rusakon syömän punakanelin tilalle omenapuu Jaspi. Melkein iski hyperventilaatio kuvastoa lukiessa.

En nyt heti keksi, mihin kohti noita istuttaisi, mutta eiköhän jostain tontin kulmalta löydy kaikille noille koti. Vaikka siis piti keskittyä tästä lähtien yhtenäistämään puutarhan ulkonäköä, eikä jatkaa tällä irtokarkkilinjalla. Mutta herraisä sentään: kirjovaahtera! Ihan pakko saada!

Tunnustuksellista

Pienen ryytimaan puutarhuri antoi ystävällisesti tunnustuksen tämän viherturaajan blogille. Lämmin kiitos :-)

Tunnustettujen tulee tunnustaa seuraavat asiat:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Puutarhainnostuksen syntymä

Luigi della casa osti vuonna 2002 hoidolleen (ei oltu silloin vielä naimisissa) 6500 neliötä savimaata, jossa kasvoi muutama neliö nurmikkoa, 2 terijoensalavaa ja 1 äitienpäiväruusu. Sen lisäksi turaajalle oli sattunut syntymään pikkosiskoksi megaluokan viherpeukalo, jonka piha oli hurmaava viidakko ruusuja, tulppaaneja, viinirypälettä ja sinisadetta. Sen rinnalla savimaa alkoi aika nopeasti näyttää masentavalta, vaikka voikukat ja ohdakkeet sitä värikkäästi pilkuttivatkin.

Innostusta lisäsi mukava puutarhasuunnittelija, joka piirsi paperille vision siitä, miltä piha voisi joskus eläkeiässä näyttää. Ja kun ensimmäinen kasvimaa oikeasti tuottikin ruokaa suht. vähällä panostuksella, ei viherturaamisesta ollut enää paluuta. Onneksi luigi on väsymättä jaksanut nikkaroida ja ideoida keittiöpuutarhaan kaikenlaista vuosien varrella ja kuskata vaimoa taimitarhalta toiselle.

Puutarhablogin syntymä

Chef aloitti bloginsa kesällä 2009, ja se osoittautui kivaksi tavaksi jakaa ruokakokemuksia klaanin (= siskot + lanko) kanssa. Samoin perustein ja muistini virkistämiseksi perustin oman blogini loppuvuodesta 2009. Oli suorastaan shokki huomata, että tätä lukee joku muukin :-0

Vuosien varrella ollaan usein puhuttu blogiemme yhdistämisestä, jolloin saisi koottua vihanneksen tarinan siemenestä ruokapöytään ja kuvitettua jutut nätisti, kun chef kerran harrastaa valokuvausta. Hannelellahan on juuri tällainen hurmaava hybridiblogi, joka saa huokailemaan ihastuksesta. Tosin siellä tulee aina nälkä. Voi siis olla, että jossain vaiheessa meillekin syntyy hybridi, jahka sille ensin keksitään vetävä nimi (tärkein asia blogissa, eikö?).

Lempikasvi

Lempikasvini ei ole mitenkään erikoinen, kaunis tai harvinainen, mutta ehdottomasti tunnearvoltaan suurin: parsa. Joka ikinen kevät sydän sykähtää, kun yhtäkkiä parsapenkistä pilkistää pieniä alkuja, jotka muutamassa päivässä kasvavat voissa uitettaviksi ja parmesanilla kruunattaviksi. Siitä alkaa ruokakesä.

Puutarhafilosofia

"Eteenpäin, sanoi puutarhuri savimaassa." Kaikkea pitää kokeilla (pankkitilin rajoissa), eikä saa kuunnella sitä suomalaista puutarhagurua, joka kehottaa kasvattamaan vain sitä, mikä tontilla luonnostaankin kasvaa. Harrastuskausi tässä maassa on niin lyhyt, ettei saa jäädä miettimään, ostanko tuota siemenpussukkaa/kukkaa/puuta, kun seuraavan tilaisuuden saa vasta 7 kuukauden päästä. Eikä tämä harrastus ole vaikea: sen kun donkkaa taimen maahan tai siemenet johonkin purkkiin, niin kyllä ne sieltä useimmiten kasvaa. Vain mielikuvitus on kokeiluilla rajana: porkkanoita voi kasvattaa kumisaappaassa, perunoita ämpärissä, kirveliä pesusoikossa, lipstikkaa koristepensaana ja minttua perhosten ilona.

Nolo tunnustus

Tunnustetun tulisi antaa tunnustusta muille puutarhablogeille, mutta nolona tunnustan olleeni blogirajoitteinen ja ajan salliessa lukenut lähinnä ruokablogeja, koska olen ennakkoluuloisesti ajatellut, että suurin osa puutarhablogeista keskittyy koristekasveihin. Tosin jo pikasilmäyksellä Pieneen ryytimaahan huomasin, että siellä oli puutarhuri kokenut samoja asioita Subarctic plentyn kanssa ja löytänyt hyvän chililajikkeen, ja Tontilla käydessäni innostuin orvokkien viljelystä (voi ne koristekasvitkin näköjään inspiroida!). Haastan nyt siis itseni etsimään puutarhablogeistakin suuhunpantavaa.

Hankisukellus

Kevään etenemistä on seurattava. Jos ei muuten, niin loikkaamalla polvia myöten hankeen tsekkaamaan, joko keittiöpuutarhan aidan vierellä kasvaa krookukset. Ja kasvaahan siellä! Monta tököä oli noussut maasta; isoimmat jo 5 cm:n pituisina.

Harmi, ettei niitä kovin kauan tarkene ihailla, kun lahkeet ja sukat kastuu, mutta ovatpa mukava osoitus siitä, että parempaa kohti ollaan menossa.

Ihan häkellytti yhtäkkiä huomata, että ens viikko on jo huhtikuuta. Parhaimpina vuosina on tomaatit pääseet kasvariin päivähoitoon huhtikuun alussa (no, nyt luvataan megaluokan takatalvea), joten täytyy kiiruusti ruveta siirtämään tomaatteja isompiin purkkeihin, joissa ne on kätevä kantaa sisään ja ulos.

Piti ihan tehdä itselle muistilista, jottei mikään esikasvatus jää vahingossa tekemättä. Hopeapajusta on otettava alkuja, koska edelleen on visio hopeapaju-syreeni -aidanteesta. Jostain syystä hopeapajua ei taimikaupoissa myydä - liekö liian retro nykypihoihin - joten alut on nyhdettävä siitä ainoasta, jonka olen puutarhaan löytänyt.

Dahliatkin täytyy donkata jo ruukkuihin esikasvuuseen, jottei käy kuten viime vuonna, jolloin kukinta alkoi vasta syys-lokakuussa. Ja ihan kohta täytyy alkaa esikasvattaa maissia ja 2-3 viikon päästä laittaa kurkut ja kurpitsat purkkeihin. Hurjaa.

Melkein unohtui panna!

Koirien kanssa metsässä tarpoessa tuli sellainen fiilis takaraivoon, että ihan putkeen ei ole nämä kevätkylvöt menneet. Jotain on varmasti unohtunut.

Ja niin olikin: perinteinen räntäistutus, eli retiisin ja salaatin kylvöt ämpäreihin kasvihuoneeseen! Sääkin oli melkein kohdillaan, tosin rännän sijaan taivaalta tuli ehtaa lunta. Tukkakoiran kanssa haettiin ämpärit ja kuplamuovit varastosta, ja kaadettiin ämpärit täyteen multaa. Toiseen ämpäriin laitettiin Cherry belle -retiisiä ja toiseen All seasons salad -salaattimixiä. Satoa odottelemme toukokuun aikana. Silloin tosin muutenkin alkaa salaattia pukata kasvimaalta, mutta räntäistutuksesta en luovu. Antaahan se mahdollisuuden upottaa sormet multaan ja harjoitella siementen ripottelua pitkän talven jälkeen.

Jostain muistui mieleen myös se, että basilika tuottaa satoa kuudessa viikossa, joten kaivoimme loput mullat säkistä pienempiin ruukkuihin, ja istutimme toiseen Bolloso napoletanoa ja toiseen Genoveseä. Viime vuonna laitoin ruukut roheesti suoraan kasvariin kasvamaan, joten tein nyt saman tempun, kun löysin vielä ison suikaleen kuplamuovia. Hiukan tunnen itseni rikolliseksi. Nimittäin Genovese-lajike on suojeltu, eikä oikeaa Genoveseä saa Genovan ulkopuolella, vaan ne menee siellä kaikki peston tuotantoon. Ostamalla siemenpussin, joka väittää olevansa Genoveseä, tukee hämäräperäistä basilikanväärennösbisnestä. Ei kai poliisit tule kasvaria ratsaamaan, jos lupaan ja vannon, että käytän tämän siemenpussin loppuun, enkä sitten enää ikinä tee basilikarikosta?

Nälkä kasvoi viljellessä, joten istutin myös rucolaa ja kirveliä kuplamuovin alle. Heti sen jälkeen FMI lupasi -10 asteen yöpakkasia. Great.

Mieleni minun tekevi

tehdä tilaus Kauppilalle. Että niiden taimikuvasto oli taas hurmaava! Ihania uutuuskukkasia, jotka suorastaan kiljuvat päästä kasvamaan meidän pihaan.

Hurmesilkkiheinä sopisi riippahernepensaiden luo tai keittiöpuutarhan aidan eteen, pioni Sorbet varmasti löytäisi kolosen sini-pinkistä kukkapenkistä, ja roosa iiris Momogasumi on aivan pakko saada, vaikka sille ei ihan heti hyvää paikkaa olekaan. Ja se vaniljantuoksuinen purppurasilkkiyrtti - eihän semmoista voi Kauppilan taimipihaan yksikseen jättää.

Näin takatalven keskellä (minä muuten sen aiheutin, kun laitoin toppatakit ja talvikengät pois. Heti saman tien alkoi sataa lunta) lämmittää ajatus hyvin pakatusta Kauppilan pahvilaatikosta, josta lukuisten Turun Sanomien keskeltä paljastuu taimi toisensa perään. Lumen ja jään sijaan pääsee upottamaan lapion pehmeään maahan. Oispa jo se!

Rusakko, mikä ihana tekosyy!

Kaikista ei ole omenatarhuriksi. Huonoimmat meistä valitsevat typerät ja hitaat lajikkeet, joista saa vuosikausia odottaa satoa, tai sitten istuttavat omppupuun kivikovaan savimaahan ja katsovat sen kitumista sadosta haaveillen.

Vaan eipä hätää! Rusakko säntää apuun! Niin on metsästä ruoka loppu, kun maaliskuu koittaa, joten ristihuuli voi siirtää huulensa ja talttahampaansa puutarhan puolelle. Hankikin kantaa kätevästi tupsutassuja, joiden varassa voi pomppia makustelemassa puutarhan eri flavoureita. Suojaverkot on enää häivähdys vain jossain paksun hangen alla.

Ihme kyllä, 10-vuotiaan kaneliomenan kuori oli tänä vuonna makoisampi kuin muutamaa vuotta nuoremman Pirjan, mutta huolellisesti tuli kumpikin lopulta syötyä rungon ympäri, joten raksavastaava pääsee puunkaatohommiin, jahka hanget tuosta hupenee.

Eipä tuo kamalasti harmita. Pirja ei ikinä kasvanut mihinkään suuntaan, ja kaneliomenakin kenotti kumman viistossa, eikä sen hedelmät nyt mitään übergurmeeta ole. Nyt on hyvä syy pläräillä omenasivustoja ja parin kuukauden päästä istuttaa joku ihanan makea syöntiomena (lajikevinkkejä otetaan vastaan) noiden kahden tilalle. Ja lapioida sille SUURI kuoppa.

Tohmeekakkua ja pinkit bileet

Pitihän sitä bileet järjestää, kun klaanissa on nyt juhlimisikäisiä jäseniä. Muuten tätä keski-ikää ei tulisi suuremmin juhlittua. Leipomon tädit tekivät retrot voileipä- ja kinuskikakut, ja klaanin sommelier toi kuohuvaa.

Pikkusisko oli tehnyt ihanan, puutarha-aiheisen taulun, joka pääsee kohtapuoliin esille kodinhoitohuoneeseen siemenlaatikoston päälle, jahka raksavastaava saa khh:n pimpattua kuntoon. Vähän pienemmät kädet olivat askarrelleet tädille kauniit, pinkit kortit, ja valinneet ihan itse tädin puutarhaan kukkien siemeniä. Ja hyvin olivatkin valinneet, sillä sinisen ja pinkin väriyhdistelmä on juuri se, mikä on meidän pihan yhdessä kukkapenkissä.

Nyt vain täytyy tädin onnistua kasvattamaan siemenet kukiksi asti, jottei menetä statustaan puutarhurina pienten silmissä...

Portti levällään

Puutarhaliitto haastaa puutarhurit leväyttämään porttinsa auki vierailijoille elokuussa. Englannissahan tuo on yleinen tapa, ja mikäs sen mukavampaa kuin kytistellä toisten pihoja ihan luvan kanssa ja varastaa ideoita. Tai sitten nähdä varoittavia esimerkkejä. Meidän piha kuulunee enemmän tuonne jälkimmäisen puolelle.

Portti on jäkälöitynyt, rapistunut ja hieman risa muutenkin, ja varoittaa pihalla pää viidentenä jalkana kirmaavista koirista. Sen läpi kun kulkee, on ensimmäinen varoittava esimerkki oikealla.

Kukkapenkistä ei saa tehdä jättimäisen suurta, vaikka puutarhasuunnittelija sellaisen pihaan piirtäisikin. Sitä ei yllä kitkemään, eikä kontrolloimaan kasvien kokoa. Niinpä siellä horottaa horsmat ja vuohenputket sikin sokin asterien ja minttujen keskellä. Ja vaikka kuinka suunnittelisi värien vaihtuvan keltaisesta oranssin kautta punaiseen ja pinkkiin, eksyy aina porukan keskelle joku sininen töröttämään, jos ei luonnollista tietä, niin sitten puutarhaliikkeessä sekaisin menneiden etikettien takia.

Eteenpäin kun jatketaan, osuu silmään 2 varoittavaa esimerkkiä lisää: jopa tuijat joskus innostuvat kasvamaan, joten niitä ei kannata istuttaa liian lähekkäin, vaikka muutaman vuoden näyttäisikin tyhmältä, kun puut on harvakseltaan paiskattu nurmikolle. Puutarhaliikkeissä ei myöskään kannata liikkua kuten marketin irtokarkkilaareilla, vaan hallitusti rakentaa hillitty, yhdenmukainen kokonaisuus. Onhan ne kirjokanukat nättejä, mutta ei kannata sekoittaa valkoista ja keltaista kirjoa, vaan tyytyä vain toiseen.

Keittiöpuutarhasta voisi joku hyvän idean saadakin; meillä se kun on erotettu muusta pihasta aidalla ja parilla pergolalla. Muutenkin se on ollut toimiva kokonaisuus kohopenkkeineen, kasvihuoneineen ja komposteineen. Karviaispensaita on hiukan liikaa, ja omenapuut ovat aika säälittävän kitukasvuisia. Ja taustalla jatkuu kasvitieteellinen kokoelma erilaisia koristepensaita, 1 kpl kutakin. Mutta on se kuitenkin jotenkin viehättävä.

Ulkovaraston vieressä on tällä kertaa vain valkokirjokanukkaa ja pari päärynäpensasta. Olivat aluksi puita, mutta rusakot päättivät parturoida ne pensaiksi. Niiden seurana on sembramännyn juurelle rakennettu havuasetelma ja terijoensalavan takaa pelastettu pihajasmike. Ja pari juhannusruusua. Ja luigin rakas tammi. Paikka on erityisen suosittu teinikoiran aamuvessana.

Juu, tämä portti pysyy visusti kiinni elokuussa. Jos vielä sattuisi lämmin päivä, puutarhuri perheineen löhöäisi vähäpukeisena nurmikolla. Se näky menisi jo ympäristörikoksesta.

Side, taitto, silpo - täh?

Kesken työleirin loman piipahdimme rautakaupassa hakemassa lisää maalia. Käteen osui Nelsonin kaunis siemenluettelo, jonka otin mukaani taukolukemiseksi.

Siinä plärätessäni tajusin, että kaikkien näiden puutarhaturausvuosien jälkeen en edelleenkään tunne vihannestermejä. Vihannespaprika on siis se tavispaprika, mutta mitä eroa on maustepaprikalla ja chilipaprikalla? Silpoydinherne on se, josta silvotaan herneet esille ja suuhun, mutta missä vaiheessa sokeriherne muuttuu taittoydinherneeksi, ja käyttääkö joku Suomessa oikeasti taittoydinherneitä? Ei ole ikinä tullut kaupassa tai torilla vastaan moinen herkku - liekö jonkin salaseuran harraste pelkästään.

Entä pavut sitten! Leikkopapu? Taitepapu? Salkopapu? Tai no, viimeksi mainittu kiipeää salkoa pitkin ylös, mutta mitä noista muista leikataan tai taitetaan? Tarviiko niillekin asentaa salko? Lehtisalaatti tekee lehtiä, ja keräsalaatti muodostaa kerän, mutta mitä sidesalaatti sitoo?

Asiaa ei yhtään helpota se, että elän suurimman osan puutarhaelämääni englanniksi, ja siellä on termejä vielä enemmän: courgette, gourd, pumpkin, squash, marrow; climbing bean, dwarf bean, runner bean, bush bean, fava bean, dwarf bush bean, French bean.

On sitä ihmeen helpolla päässyt, kun on vain napannut nätin siemenpussin ja ripotellut sisällön multaan. Termien tuntemattomuus on tosin välillä johtanut joko tilan ahtauteen tai siihen, että joku papupirulainen onkin lähtenyt luikertelemaan taivasta kohti, eikä kasvanut tiiviinä pensaana. Tarvis varmaan joskus opetella puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Talviloman puuhapussi

Mikään ei ole ahdistavampaa kuin loma ilman projektia. Tämän talviloman aiheeksi arvottiin operaatio Toilet revamp, ja aamusella ajeltiin Bauhausiin saamaan ideoita. Tyttöjenvessa nyt ei sen kummempaa ideaa tarvinnut kuin uuden roosan värityksen (miten vaikeaa onkaan oikean sävyn löytäminen, jottei päädy lällyyn aprikoosiin tai kasariin koralliin), mutta poikainvessa vampataan hiukan isommin. Ja näköjään myös makuuhuone, kun sinnekin löytyi kiva maali.

Ihan vaan ohimennen piti piipahtaa puutarhaosastolla hakemassa salvian siemeniä, mutta siellähän oli jo kaikki dahliat ja liljat näyttävissä riveissä odottamassa ostajiaan. Ens kesän teemaväriksi valikoitui violetti, kun dahlia Thomas A. Edison pisti silmään niin kovasti. Sen kaveriksi päätyi dahlia Vancouver, ja luigin vetämään ostoskärryyn lennähti myös pari nimetöntä violettia liljaa. Ja ruukullinen helmililjoja. Ja thaibasilikaa. Ja sit joku traakkipuun alku.

Hyvin palvelleet esikasvatuslodjut alkavat vedellä viimeisiään, joten kiertelin aikani esikasvatushärpäkkeiden ympärillä, kunnes päätin, että turha enää turata vanhojen, osittain rikkinäisten laatikoiden kanssa. Investoin muutaman euron Nelsonin tuuletusaukollisiin laatikoihin, joissa on riittävästi korkeutta isommillekin taimille.

Jottei loma ihan urheilun puolelle menisi, täytyi vielä Cittarista hakea juustonaksuja ja akkainlehti. Aurinkokin paistaa ihan kympillä.

Mullimista ja kauhun tasapaino

Kun mies kysyy aamulla lempeästi mitä vaimo tahtoisi, eihän siihen voi vastata kuin että: MULTAA. Niinpä kaiken kestänyt ja kärsinyt Avensis-mies vei vaimonsa Kodin Ykköseen (ehhehee) etsimään kevättä. Ja löytyihän sitä! Ihania ruukkuja, siemenpussukoita, multaa, esikasvatushärpäkkeitä.

Muutaman ruukun ja 60 multalitran kanssa palasimme kotiin, ja aloitin multaoperaation. Ensin vaihtui parin huonekasvin mullat ja ruukut, ja sitten rupesin tildaamaan salviasta ja sitruunatimjamista kannustaloasetelmaa hempeään peltilaatikkoon. Salvia näytti vähän hassulta. Osa lehdistä oli kumman kirjavia. Tarkempi tutkiminen, ja voi p******! Kirvoja! Helmikuussa! Keskellä esikasvatussesonkia!

Olin onneksi älynnyt pitää yrtit loitolla muista kasveista, mutta pakkohan nyt on olla tarkkana, ettei vaan koko esikasvatus tärväänny tältä vuodelta. Salvia lensi saman tien ulos ja kompostiin. Sori vaan, Italian Albengasta asti tänne vieraaksi tulleet kirvat, kun jouduitte päättämään päivänne Suomen pakkasissa. Puutarhuri ei tunne sääliä.

Chilit, paprikat ja munakoisot siirtyivät jo isompiin purkkeihin, ja keittiön ikkunalla itää runsaslukuinen joukko tomaatteja. Aurinko paistaa, tirpat laulaa, ja pensaita ja omenapuita kiertää jäniksen käpälän painaumat. Melkein voisi kohtapuoliin ehkä olla kevät. Jahka tuo #¤%&/:n lumentulo lakkaa.

Nämäkin pitäis esikasvattaa

Dementikkopuutarhuri koki yllätyksen avatessaan siemenlaatikostonsa tomaattiosion. Mistä ihmeestä on ilmestynyt 3 pussillista vanhaa vihollistani San Marzanoa? Ja vuonna 2007 vanhaksi mennyttä Moneymakeria on vielä puoli pussia jäljellä! Pliisut lajikeet Gardener's Delight ja Minibel ovat joskus näköjään tulleet Gardeners' Worldin välissä, ja Red Cherry tipahtanut Kitchen Gardenin sivuilta.

Omavalintaisia tomaatteja ei laatikossa ollut muita kuin pihvitomaatti Cuore di Bue, joka viime vuonna teki kivasti satoa ja oli jopa melkein pihvin kokoinen, ja Sungold, joka on meikäläiselle THE tomaatti, vaikka kelpaakin vain tuorekäyttöön.

Seuraavaksi tarvisikin keksiä, mihin ihmeeseen nuo saa esikasvatukseen. Esikasvatuslaatikossa tulee ahdasta, kun noin monta lajiketta pitää yrittää tunkea samaan, eikä helpotusta löytynyt eilen marketin eikä edes Ikean ruukkuosastolta.

Sirkat sojottaa

Tietysti siinä käy niin, että munakoisot itää terhakkaasti, mutta paprikat nikottelevat. Juuri kun master plan tälle vuodelle oli vihoviimeisen kerran kasvattaa munakoisoja ja häätää ne kirvakasat kasvihuoneesta hyvissä ajoin, jotta mm. paprikat saavat mahdollisimman paljon valoa ja tilaa. Paprikoille kun varasin suuret altakasteluruukut, jotta saan mahdollisimman suuria ja mehukkaita hedelmiä.

Vain 9 paprikantainta nousi mullasta, ja niistäkin 2 on niin heiveröistä, ettei niitä kannata isompiin purkkeihin siirtää. Höh.

Puutarhamulta on muuten ollut OK kasvualusta siemenille, mutta tekstuuriltaan se on tosi höttöistä, joten taimia joutuu kastelemaan joka päivä. Ei siis ole tiedossa matkoja tämän vuoden talvilomalle.

Lahjahevosen hampaat

Sitä on vuosien varrella näköjään niin kermap****istynyt lehtien mukana tulevien siemenpussukoiden myötä, että tällä kertaa tuli pitkästä aikaa hyvä mieli, kun Kitchen Gardenin välistä pöydälle tipahti pari pussukkaa. Yleensä lehtien tarjoamat siemenet ovat salaatteja tai tomaatteja, eli juuri niitä, jotka mieluummin valitsen ihan itse. Perussalaatit on tylsiä, enkä halua kansoittaa kasvaria tavistomaateilla. Mutta kun henkilöllä sattuu olemaan sellainen handicap, ettei niitä siemeniä ei kykene heittämään pois, niin kuuliaisesti sitä sitten esikasvattaa Moneymakeria ja laittaa kasvimaahan Little gemiä.

Mutta ah, tällä kertaa Kitchen Gardenissa joku oli ollut niin ihana, että sujautti lehden väliin punajuuren Boltardy ja kaalin Golden acre. Boltardyä on tehnyt mieli kokeilla jo muutaman vuoden ajan (en ole muuten tainnut ikinä kasvattaa punajuurta, vaan pelkästään valko-, raita-, tai keltajuurta), ja kirpanruokahan kelpaa aina (tänä vuonna tosin on pyhä aikomus esikasvattaa kaalit kasvarissa niin suuriksi, ettei kirppojen hampaat niihin pysty).

Seuraavaksi voisivat laittaa lehden mukana salvian siemeniä, kun unohdin tilata niitä. Ja vaikka palsternakkaa. Fenkolia. Pinaattia.

Kiitos, kaupantädit!

Kolmenkymmenen asteen pakkaset kolkuttelevat ovella, mutta kaupoissa sentään on kevät! Kyllä kaupantädit tietää, miten pitää puutarhuri hengissä pahimpien kuukausien yli.

Joka markettireissulla kärryyn päätyy pari pukettia tulppaaneja, ja eilen Stockalta löytyi hurmaava valikoima purkkiyrttejä. Chef tahtoi timjamia, mutta puutarhuri nappasi kyytiin sitruunatimjamin, kun se vain on niin tavattoman sievä.

Salviaakin oli saatava, sillä chefin uudessa leipäkirjassa on suorastaan tajunnan räjäyttävä kuva salvia-mozzarellapizzasta. Sitä täytyy testata pikimmiten.

Onnettomia rimpuloitahan noista tähän aikaan vuodesta kasvaa, kun valo ei riitä sitten millään, mutta siltikin ihana tuoksutella tuoreita yrttejä (ja yrittää olla ajattelematta, että omasta pihasta niitä saa sitten 5 kuukauden kuluttua...).

Naisen paras tavara

Kompostikeppi! Tuo törkyinen mutta ah, niin tarpeellinen kapine. Edellisen onnistuin vääntämään palasiksi (kompostin hoitaminen vaatii habaa), mutta raksavastaava veisti ystävällisesti uuden ja sitä tuodessaan vielä pöyhäisi kompostin ilmavaksi.

Yleensä tähän aikaan vuodesta komposti on umpijäässä ja niin täynnä, että joudutaan kompostoituva kama laittamaan tavisroskikseen. Liekö lauha talvi, kompostimassaan lisätty kuorikate tai upouusi kompostikeppi syynä siihen, että nyt komposti on pohjaan asti sula, ja sen saa kätevästi läpeensä pöyhittyä joka kerta, kun sinne käy uuden lastin heittämässä.

Näyttää siltä, että pärjätään varsin hyvin siihen asti, kunnes maaliskuun aurinko saa kompostin puhkumaan ja puhisemaan.

Uudenlaista esikasvatusta

Kun vielä ei pääse taimia istuttamaan sydämensä täydestä kyllyydestä, on pakko turvautua muihin keinoihin. Sisko bongasi jouluna netistä hauskoja palapelejä, joten laitoin heti tilaukseen italialaisia pastapalapelejä ja tämän hempeän esikasvatuspalapelin. On sen verran vaalea sävyiltään, että sitä näkee luigi della casan kanssa koota keskellä pimeyttä - tosin hiukan liian hailu pohjalaisen hermoille.

Kunpa ois jo se aika, jolloin kimalaiset pörrää, perhoset lepattaa ja imikät kukkii - muuallakin kuin keittiön ruokapöydällä.

Kesäasetelmat vesilasissa

Kollegan toimistolta nyysimä köynnöksenalku oli kasvanut jo niin isoksi, että nipistin siitä 5 pätkää kesän kukka-asetelmiin. Saavat nyt vielä vähän aikaa miettiä juurten kasvattamista vesilasissa, sitten siirrän ne juurrutushormonin kuorruttamina multaan.

Mietin noista jonkinlaista syheröä joko terassin edessä oleviin ruukkuihin, tai sitten etupihan "pakkasenkestäviin" ruukkuihin. Pakkasenkestävyys oli valitettavasti hiukan liioiteltua, ja ruukut ovat alaosistaan pahasti rapautuneet. Isoimpia palasia vois yrittää keväällä liimata takaisin paikoilleen ja yrittää kääntää ruukuista siistimmät puolet yleisöä kohti. Tai sitten kasvattaa ruukuissa niin muhkeaa köynnöstä, että se peittää koko ruukun.

Yksi rönsyliljakin on sen verran rönsyillyt, että siitä voisi myös ottaa alkuja kesää varten. Aika hidas rönsyilijä tuo on, joten ei siitä mitään näyttävää tupsua kesäksi saa kasvatettua, mutta ilmaista ruukuntäytettä kuitenkin.

Harvinaisen fiksua esarointia

Että me osattiin chefin kanssa olla fiksuja! Vaikka uuden taimienkuljetuswagonin tilaamisessa turaantui koko lauantai autokaupassa, ymmärrettiin silti olla reippaita ja roiskia jauhoja (= pizza, chef) ja multaa (= esikasvatus, minä), eikä säästää näitä toimia siivouspäivälle, kuten normaalisti.

Olin jo hyvissä ajoin raahannut ulkovarastossa painavaksi klöntäksi jäätyneen multasäkin kodinhoitohuoneeseen sulaamaan. Kohta nähdään, oliko se fiksu teko, sillä kyseessä on puutarhamulta ja syksystä asti avonaisena ollut säkki. Puutarhamulta voi olla pienille taimille liian tujua, ja syksyn aikana säkkiin on voinut kotiutua ötökkä jos toinenkin. Mutta taimimullan metsästäminen marketeista tuntui jotenkin ylimitoitetulta hätävarjelulta.

Ensin siirsin kaktuskasvatit suurempiin ruukkuihin ja sitten rupesin varsinaiseen esarointiin. Taimilaatikkoon asettui taloksi tutut munakoisot Black enorma ja Listada de ganda, paprika Gourmet ja chili Pinocchio's nose. Osasin olla vielä niin fiksu, etten istuttanut munakoisoja vierekkäin, enkä paprikaa ja chiliä vierekkäin. Nyt ei pitäisi mennä sekaisin siitä, mikä kasvaa missäkin.

Listadaa jäi vielä sen verran, että ens vuonnakin kasvatan munakoisoa. Mutta sen jälkeen toivottavasti viisastun ja lopetan moisen haihattelun, kun munakoiso ei tahdo millään ehtiä munia meidän kesässä. Tosin vuonna 2013 joku tietysti keksii kehittää jonkun hauskannäköisen koison ja meikäläinen sortuu taas...

So going to seed

Mikä ihana viikonlopun aloitus: postilaatikossa muhkea siemenpaketti Seeds of Italylta ja painotuore Kitchen Garden! Juuri sopivaa virittelyä tulevaan esikasvatusviikonloppuun.

Lisähoukutuksena Kitchen Gardenin välissä oli DT Brownin taimi- ja siemenluettelo ja Harrodin puutarhatarvikekuvasto, joita pääsi rauhassa pläräämään, ja jostain lehden uumenista putosi pöydälle vielä pussillinen porkkanan siemeniä. Siemenlaatikostosta ei enää kaikki laatikot mahdu kiinni.

Viininpunaisen lisäksi ens kesänä puutarha kukoistaa keltaisena, sillä istutettavana on nyt kolmea erilaista keltaista papua sekä tuo hurjan näköinen, röpeliäinen, kalmankelmeä kesäkurpitsa. Tuskin maltan odottaa, millaiselta se kasvimaalla näyttää - saati sitten lautasella. Suutuntuma voi olla mielenkiintoinen.

Tunnelmaa vesittää (jäädyttää?) se, että joku pölvästi on mennyt tilaamaan senttikaupalla lunta ja 17 astetta pakkasta, eikä edes ikkunalla kukoistavat tulppaanit ja marketin tuuhea basilika onnistu tekemään maisemasta yhtään keväisempää. Aurinko sentään paistaa, tosin vain about navan korkeudella.

Erikoinen yllätys :-0

Muina naisina avasin Glorian ruoka & viinin laskun, ja kirjekuoren sisältä tipahti syliin joku mainosläystäke. Heitin sen sivuun ja ihmettelin, miksi käsissäni oli kaksi laskua. Punaisilla kirjaimilla toisessa luki jotakin Glorian puutarhan erikoisnumerosta. Glorian puutarha???

Siitähän se mainosläystäke kertoi: Glorialta alkaa keväällä ilmestyä puutarhalehti! Jo oli aikakin!

Vuosikausiin en ole suomalaisia puutarhalehtiä edes vilkaissut, joten voi hyvinkin olla, että ne nykyään ovat täynnä asiaa ja hyviä artikkeleita (eikä vain sitä, miten Annikki ja Jorma on 100 vuotta hoitaneet pihaansa Pörsänmäellä 24/7 ja nyt se alkaa näyttää kauniilta). Mutta silti uskon, että skenessä on Glorian puutarhan mentävä aukko. Itse kaipaan laadukasta, suomalaista lehteä, jossa on kauniit kuvat, asiapitoiset ja inspiroivat jutut, ja ennen kaikkea tietoa uutuuksista. Puutarhanhoito kun ei mitään rakettitiedettä ole: jos osaat istuttaa asian A, osaat istuttaa asian B:kin. Enemmän puutarhurit kaipaavat innostavia juttuja ja vinkkejä kaikesta uudesta ja jännästä, mitä kokeilla puutarhassa. Myös talvella!

Melkein sovin lehden kohderyhmäänkin: "hyvin koulutetut ja toimeentulevat, urbaanisti ajattelevat, trendeistä ja visuaalisuudesta kiinnostuneet 30+ ikäiset suomalaiset". En tosin ole urbaanisti ajatteleva, enkä niin trendeistä kiinnostunut, mutta ainakin 30+. Ellen jopa 30++.

Toivottavasti Glorian puutarha seuraa Glorian ruoka & viinin mukavan leppoisaa, kaunista, toteuttamiskelpoista ja innostavaa linjaa. Ja toivottavasti siellä on mukavat ja osaavat toimittajat. Joilla ei ole ikinä, eikä missään tilanteessa hassunhauskaa puutarhahattua päässä. Edes vahingossa.

Jos joutuisi valitsemaan

Taannoin Kitchen Gardenissa papat pohtivat, mitä vihanneksia priorisoisivat, jos heillä olisi vain hyvin vähän tilaa kasvimaalle. Itsellä ei ole tuota ongelmaa ollut, kiitos raksavastaavan myöntymisen joka ikiseen kasvimaan laajennukseen, mutta mielenkiintoista silti miettiä, mitä kasvattaisi ja mitä jättäisi pitkin hampain pois.

Moni priorisoi rahan: miksi kasvattaa vihanneksia, joita saa halvalla kaupasta. Ihan hyvä pointti, mutta ovathan ne oman maan porkkanat (jos ei kempit niitä vie >:-/ ) ja potut (jos ei etanat niitä vie >:-/ )paljon paremman makuisia ja tuoreempia kuin kaupan versiot. Ja hyvässä lykyssä silkkaa luomua.

Eikä kaupassa tietenkään ole tarjolla sellaista lajikkeiden ja värien kirjoa, mitä siemenpusseista saa. Jos haluat makeampaa/kirpeämpää/punaisempaa/violetimpaa/isompaa/pienempää, niin marketissa kiroamisen sijaan sen kun vain kliksuttelee muutaman kerran hiirtä internetissä.

Vihanneksen koko tietysti ois ensimmäinen, mistä nipistäisi, eli hyvästi suuret kaalikasvit, kesäkurpitsat, maissit ja parsat. Ellei sitten istuttaisi maisseja fiksusti niin, että ehtisi niiden alta saada sadon tai kaksi retiisejä ja salaatteja. Enkä mä usko voivani elää ilman oman maan parsakaalta. Se vain on niin ihanan pähkinäistä ja raikasta.

Ehkä sittenkin ensimmäisenä poistolistalle menisivät ne, joille on kyseisellä paikalla paljon tuholaisia, mikä meidän tapauksessa tarkoittaisi hyvästejä kaalikasveille ja porkkanoille. Paitsi jos olisi hyvä paikka, jossa esikasvattaa kaalit tarpeeksi isoiksi, jotta kirpat ei niitä enää tappaisi. Ja porkkanoille vois laittaa hämäyskasveja kasvamaan viereen (viime vuonna toimi tilli).

Mizunasta ja rucolasta en luopuisi, vaikka kirpat niitä järsivät. Fenkoliakin on pakko kasvattaa joka vuosi, vaikka se pirulainen onkin niin hankala. Papuja ja herneitä mahtuisi kasvattamaan ahtaassakin paikassa, kun ne niin kätevästi luikertelevat ylöspäin. Juureksista henkiin jäisivät punajuuren eri versiot (paitsi keltajuuri, joka on hiukan liian mauton), palsternakat ja retiisit. Omista valkosipuleista en myöskään luopuisi; on ne niin mehukkaita ja raikkaita. Melkein taju lähtee, kun niitä hauduttaa kirnuvoissa, kun pannusta nousee jumalainen tuoksu!

Salaattiakin ois tietysti pakko olla, jotta saa vihreyttä aamiaisleipiin ja hauskaa lisäystä keittoihin, kun nyt olen salaattikeiton makuun päässyt. Salaatin tosin vois kasvattaa ruukuissa, samoin kuten yrtit. Yrteistä matkassa pysyisivät tilli, basilika, kirveli ja salvia. Jälkimmäistä tosin harvoin ruuissa tulee käytettyä, mutta sitä on ihana nuuhkutella ohimennen.

Niin, ja aina pitää jättää tilaa kokeiluille, jos siemenluetteloissa tuleekin eteen jotain uutta ja jännää.

Voisin mä siis luopua mangoldista, kun en siitä erityisemmin tykkää. Niin, ja siitä keltajuuresta. Me ei siis voida luigin kanssa koskaan muuttaa yhtään pienemmälle tontille.