Keittoon, mausteeksi, uuniin paahtumaan

Eikö olekin kaunis ja herkullinen näky: talvivalkosipulit siinä tönöttävät tanakoina riveinä. Hyvän alun ovat saaneet kasvulleen muovin alla. Tuskin maltan odottaa, että niitä saa lautaselle. Kaupan kellarilta maistuvat, kuivat, kiinalaiset valkosipulit ovat tästä kulinaari-iloittelusta hyvin kaukana.

Muovin alta pukkaa myös retiisin ja salaatin ituja. Nopeasti nekin ovat lähteneet kasvuun. Hassua, että kaikki nämä vuodet sitä on odottanut puutarhalehtien mainitsemaa maan lämpenemistä, ennen kuin on istutuspuuhiin uskaltanut ryhtyä, vaikka loppujen lopuksi tarvii vain suht. sulan maan ja paljon harsoa.

Esikasvatteet ovat reipastuneet hurjasti, kun pääsevät nyt päivisin kasvariin. Ainoastaan Sungoldit on honteloita rimpuloita, mutta ehkä ne siitä tokenee, kun ne ens kuussa saa istutettua syvälle ämpäriin. Täytyy muistaa ens vuonna laittaa ne esikasvatukseen vasta maaliskuun puolella.

Takapihan persut

Kuka ihme on tehnyt isänmaallisen asetelman meidän takapihalle valkoisista krookuksista ja sinisistä posliinihyasinteista? Voisin vannoa, etten ole tuollaista väritystä itse valinnut. Lisäksi nuo kasvit tönöttävät ainakin 30 cm:n päässä pensasaidasta, mikä näyttää melko hölmöltä. Eikä niitä edes riitä koko aidan pituudelle, vaan loppuvat yhtäkkiä. Tuoksu on noissa hyasinteissa huumaava, mutta sen haistaakseen täytyy kumartua konttausasentoon. Ei ihan loppuun asti mietitty juttu.

Saisivat jo tulppaanit ja narsissit aueta, niin ei tuo sinivalkoinen nauha takapihalla pistäisi ihan näin kovaa silmään. Pitää syksyllä muistaa täydentää tuota asetelmaa jollain värillisillä kukkasipuleilla (ja laittaa ne lähemmäs pensaiden juuria), niin ei naapurit luule meitä miksikään koti-uskonto-isänmaa -vouhkaajiksi.

Luigi della Strömsö

Viime vuonna kaalit kasvoivat ja kukoistivat pari kuukautta, kunnes sekä kuivuus että kaaliperhosen toukat iskivät. Tänä vuonna ajateltiin olla viisaampia: pidetään kaalien yllä harsoa kevät ja korvataan se sitten verkolla, ja testataan kastelujärjestelmää.

Luigi "Kyllähän meillä letkua riittää" della casa pätkäisi vahingossa parhaimman kasteluletkun innovaatiopuuskassaan, mutta sai aikaan suht. toimivan järjestelmän: rei'itetty letku kiertää kaalimaata ja letku on helppo liittää vesipisteeseen. Koekäytössä huomasimme, että paine on syytä pitää alhaisena, ellei välttämättä halua osallistua Mr Märkä Huppari -kisaan.

Nuo valkoiset rimat kaalimaassa ovat itse asiassa Ikean verhotankoja, jotka luigi bongasi heti puutarhakäyttöön. Niitä korottamalla saadaan loppukesästä jopa ruusukaalien ylle viritettyä verkko estämään kaaliperhosen tuhoja.

Tänään saatiin kaikki kasvimaat siemennettyä, kiihkeän sammakkoseksin soidessa taustalla. Mahtavan määrän kutua ovat jo saaneet aikaan meidän lähteessä. Liekö asialla se jättimäinen rupikonna, jonka luigi sai 6 pienemmän lisäksi eilen pelastettua sadevesikaivosta.

Vielä loppuun runo: Onnea, onnea, onnea vaan, luigin nimipäivä ja perunamaa. Luigi kun on koko aamupäivän ahkeroinut pottupenkin kimpussa ja on nyt - vaimonsa ruokittuaan - lähdössä donkkaamaan Siiklit multiin.

Kuuden L:n päivä

Lapioinnilla alkoi eilinenkin päivä: ensin viimeisten lumikasojen ja sitten kompostien ja kasvimaiden lapiointi. Kasvikompostit yllättivät taas muhevalla tuotoksellaan, joka päätyi perunapenkkiin. Todella hyvä idea kompostoida käsittelemätön kasvijäte erillään ruokakompostorista, sillä ruokakompostori täyttyy muuten niin nopsaan.

Toinen L oli lemmikki: tukkakoira sai ensikosketuksensa myyrään. Tontin perukoilta löytyi esitapettu myyränrotkale, jonka viimeisen voitelun tukkakoira suoritti mallikkaasti: ensin kunniakierros talon ympäri ja sitten hautaus tuijien juurelle. RIP.

Elämäni tärkein L on tietysti luigi della casa, joka jaksoi koko päivän ahertaa kasvimaiden harsotuksen ja kastelun parissa, ja kun vaimo tuli kompostia kääntämästä, luigi käytti kohteliaasti termiä "earth woman", eikä "löyhkäpää".

Lämpö yllätti kesken lapioinnin. Ensin oltiin takit päällä, sitten t-paidat, ja lopulta täytyi käydä vaihtamassa ylle shortsit ja toppi. Illalla vielä tarkeni ulkoiluttaa koirat sandaaleissa ja t-paidassa. Kyllä tätä onkin odotettu viimeiset 8 kuukautta.

Lämpö tarkoittaa tietysti myös leparikeliä.Oli ihanaa oikaista lapioinnin vääntämä selkä pehmeälle patjalle, nauttia auringosta, hyvästä kirjasta (Nigel Slaterin Toast - aivan huippu!) ja virkistävästä valkoviinistä. Jostain kaukaa kaikui musiikkia (tai no, jotain Celin Dionia se oli, eli siis "musiikkia"), joka toi suorastaan mökkifiiliksen, ja tukkakoira yllätti osoittautumalla hyväksi leparikoiraksi.

Päivän kruunasi luigin huolellisesti valelema lammaspaisti, lisukkeenaan haudutettu bataatti ja itävaltalainen punaviini. Huikeaa.

Rakko ahkeran kämmenessä

Toistaiseksi loistava pääsiäisloma! Eilen oli sen verran kylmä päivä, että sen raaski uhrata vuoden inhottavimpaan hommaan, eli ikkunoiden pesemiseen. Näköala kirkastui kuin taikaiskusta, eikä ainakaan vielä ole yksikään muuttolintu ikkunoihin iskeytynyt. Bonuksena jaksoin heitellä viimeisistä lumikasoista paakkuja pitkin tonttia sulamaan. Eika siinä vielä kaikki: aurinko alkoi paistaa juuri, kun chef heitti lihat grilliin.

Tämä aamu valkeni aurinkoisena, ja pakkasyöstä huolimatta olivat begoniat ja pelargonit säilyneet hengissä terassilla. Esikasvatteet pääsivät aikaisin aamulla kasvariin, ja pikapuoliin syöksyi puutarhuri karvaisine jälkikasvuineen perässä.

Ensin hajotettiin lumikasoja hiukan lisää, sitten leikattiin angervot tukkakoiran suosiollisella avustuksella, ja lopulta päästiin kukkapenkkien pariin. Kovin roheesti ei voinut kukkapenkkejä riipiä, sillä uutta kasvustoa pukkasi jo siihen malliin, ettei jalkaa tahtonut saada mihinkään väliin. Myyrien jalat tosin olivat tehneet useamman polun ja kolon kukkapenkkien uumeniin.

Kasvimaat alkoivat vetää puoleensa, joten täytyi nopsaan käydä inventoimassa siemenlaatikot ja alkaa istutuspuuhiin. Raitajuurta, keltajuurta, rucolaa, mizunaa, pinaattia, italialaista soppasalaattia, naurista, porkkanaa, kahdenlaista fenkolia, sipulia, palsternakkaa, tilliä, viinisuolaheinää, salaattia... Jossain välissä muistui mieleen, että rivit ois syytä merkitä, joten tuli kiire laittaa muistiin, mitä missäkin toivottavasti kohta kasvaa.

Luigi väsäsi sillä välin innovatiivistä kastelusysteemiä, joka huomenna implementoidaan kaalimaahan. Huomenna pitäis myös kaivaa vanhimmat kasvimaat ylös ja vaihtaa niihin mullat. Leparit tuli pestyä tänään ja niille varmaan on huomenna jo käyttöä, kun FMI lupaa +18!

My siiklit

Kiiruhdettiin eilen Plantagenin siemenperunalaarien äärelle. Vielä oli runsaasti Timoa, Nicolaa, Rosamundaa ja Siikliä tarjolla, joten nappasimme mukaan 5 kg jälkimmäistä. Sekä 20 kpl tulipunaisia orvokkeja (joo, tiedän, että ostin toissapäivänä violetteja, mutta en olekaan tunnettu värikoordinaatiostani). Pääsiäiseksi lupaavat huikeita lämpötiloja, joten jos nuo lupaukset pitävät paikkansa, päästään kunnolla pihahommiin. Tosin ihan ekana täytyy öljytä leparit, jotta on sitten paikka, missä lukea akkainlehtiä ja siemailla virkistävää valkoviiniä.

Kukkapenkit on siivottava roskista, lumikolat ja -lapiot varastoitava, sadevesisaavit aseteltava paikoilleen, angervot leikattava, kasvimaat istutettava, chilit ja Minibelit laitettava isompiin ruukkuihin, orvokit istutettava ja suunniteltava jonkinlainen asetelma yrteistä Ikean isoihin ruukkuihin, jotta pienemmät ruukut vapautuvat muiden käyttöön. Ja kaiken tämän keskellä vahtia, ettei tukkakoira syö kasveja tai mene nuohoamaan kompostin liepeille. Tai pulahda toista kertaa lähteeseen (uimataito ei ole hänen suurin valttinsa).

Nyt on niin SE!

Feikkiperhosia

Meinas tulla jo hätä käteen, kun ei päässyt lähellekään orvokkikauppaa. Onneksi tänään chefin alkoi tehdä mieli pottua karitsan kyytipojaksi, joten piipahdettiin kaupassa (chef ruoka - ja minä puutarha-). Orvokit olivat huikean hintaisia, mutta kanta-asiakkaat saivat tuntuvan alennuksen, joten nappasin pari roikkumaan amppeleihin ja pari muuta puuliiterin eteen ruukkuihin. Värivalikoima oli aika niukka ja tavanomainen, joten mitään hurjan jännää en pihalle löytänyt.

Yllätyin, kun sain ihan oikeaa palvelua, tai no, melkeinpä tyrkytystä, joten suostuin ostamaan myös parit tekoperhoset ruukuja koristamaan. Ehkä tässä samalla vois lyödä vetoa kauanko ne ruukussa kestävät, ennen kuin joutuvat tukkakoiran tai jonkun muun ohikulkijan/lentäjän kyytiin.

Huomenna piipahdetaan jossain välissä Plantagenissa, kun viikkojen pollauksen jälkeen viimeinkin kertoivat siemenperunoiden saapuneen ja melkein jo loppuneenkin. Siellä tietty sitten on orvokkeja kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta onhan mulla vielä etupihan ruukut täyttämättä. Oli muuten 1 pakkasenkestävä ruukku osoittautunut ei-ihan-niin-pakkasenkestäväksi ja rapautunut alaosastaan. Harmi.

Kukkia ja kimalaisia

Ei meillä ihan vielä sentään liljat kuki, mutta krookukset kyllä (tukkakoiran suureksi riemuksi), ja tulppaanitkin kohoavat maasta sellaista vauhtia, että melkein hirvittää: viimeinkin on kevät, ja pitäisi älytä keskittyä joka sekunti siitä nauttimaan. Jostain syystä mielessä tosin vain pyörii maailmankaikkeuden inhottavin homma, eli ikkunoiden pesu.

Kurjet ja räkättirastaat palasivat maisemiin eilen, ja tänä aamuna oli tirppojen soidin jo korviahuumaava. Ensimmäinen kimalainen pörräsi krookuksissa, ja nokkosperhonen leijaili tonttia ympäri.

Esikasvatteet käyvät viimeinkin päivähoidossa kasvarissa, ja nyt saakin niitä tiukkaan seurata, sillä vihannespunkkien hyökkäys alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Vielä on iso osa yläpihaa lumen vallassa, joten ei pääse suursiivousta ulkona tekemään, mutta sen verran pääsi jo kasvien tuntumassa patsastelemaan, että sai nipsittyä lumen katkomat ja myyrien nakertamat oksat pois. Myyrät tuntuvat talven aikana innostuneen itsensä piikittämisestä - sen verran monta ruusun ja karhunvadelman oksaa oli nakerrettu riekaleiksi.

Yksi kasvimaista oli jo sulanut sen verran syvältä, että luigi della casan kanssa laitettiin salaattia, retiisiä, pinaattia ja turnipsia kasvamaan, ja heitettiin muovit päälle pitämään hallan poissa. Normaalisti istutan kasvimaat vapun tienoilla, mutta haluan nyt kokeilla, kuinka paljon istutusta voi aikaistaa muovin ja harson avulla. Viikonlopuksi on luvattu +18, joten muovi voi osoittautua hyvin pian turhaksi...

Lohta ja limeä

Narsisseja ostaessa osui puutarhaliikkeessä silmään pöydällinen ihanan värisiä ruusubegonioita. Oli pinkkejä, punaisia, oransseja ja sitten tämä ihanuus, jonka nuput ovat hentoa limenvihreää ja kukat hiukan lohenpunaiseen taittuvaa pinkkiä. Ja kun olivat vielä kanta-asiakastarjouksessa, niin johan pankkikortti vingahti iloisesti.

Joka pinta alkaa nyt olla täynnä kasvia jos jonkimoista odottamassa ulospääsyä. Keittiö on ahtaana yrteistä, makkarin ikkunalla tönöttää pelargoneja ja kodinhoitohuone tursuaa esikasvatteita.

Onhan tämä odottelu hyvin kutkuttava vaihe, mutta on se helpotus, kun saa kasvit lykättyä sisältä pois ja siivottua mullat pois pöydiltä ja pikkukärpäset ikkunoilta. Alkaa koti taas näyttää ihmisasumukselta eikä viidakolta. Vielä kun saa tuon tukkakoiran sisäsiistiksi, niin sitten voi laittaa jopa matot lattialle, jei!

Keltaista ripellystä

Viikonloppuna haettiin Ikeasta terassille uudet matot ja varastosta muut kalusteet, ja hikoiltiin urakan päätteeksi paahteisella terassilla taimien kanssa. Ulkoruukuista otin jo talvikasvit pois ja visioin niiden tilalle suuria ja muhkeita narsisseja. Mutta eihän niitä missään ole! Joka paikassa on vain noita raivostuttavia mininarsisseja kaupan, eikä niistä saa mitään asetelmaa aikaan, kun ovat niin pieniä, että pitää suurennuslasin kanssa tihrustaa.

Etupihan ruukut ovat vielä lumivallin takana, joten niitä ei pääse kaunistamaan. Yllättäen vuorimännyt on niissä vielä hengissä, joten jos ei ne kevätpaahteeseen (jos sellaista nyt ikinä tulee) kuole, ne voi myöhemmin istuttaa etupihan mäntyasetelmaan.

Joku kauppa jo mainosti orvokkeja. Teki mieli lähteä saman tien ostamaan, jotta saa pihalle väriä, mutta täytyy nyt katsoa, mihin nuo yöpakkaset kehittyy. Ja lintulaudalla käy yhä sellainen kuhina, että vielä ei voi lintujen ruokintaa korvata ruukullisella orvokkeja. Mutta ehkä jo kohta?

Kalutut karahkat

On siinä jänöillä ollut hupaa, kun ovat paksun hangen turvin ylettyneet järsimään omppupuita suojaverkon yläpuolelta. Asialla on varmaan ollut ainakin se kengurun kokoinen rusakko, joka yksi päivä hengaili naapurin tontilla. Kovasti on pienimpiä oksia katkottu, mutta jätetty kuitenkin syömättä. Eivätkä ole hyvitykseksi edes papanabaaria järjestäneet koirien iloksi. Itsekkäät tuhlaajat!

Sen verran hyvässä kunnossa tuo oksa on, että en ala sitä leikkaamaan alas. Sitä paitsi tuo omenapuu on niin huonosatoinen, ettei siitä raaski yhtäkään potentiaalisesti hedelmää tuottavaa oksaa ottaa pois. Ois kiva saada edes pari omppua syksyllä.

Meteorologi ennusti aamun lehdessä, että lumet lähtevät tällä viikolla. Hiukan olen skeptinen asian suhteen, mutta ehkäpä hanki hupenee sen verran, että pääsee kurkkimaan puiden ja pensaiden juurille ja tsekkaamaan mahdolliset myyrätuhot. Eilen raksavastaava lapioi lumia kasvimailta ja totesi myyrien jyllänneen niissä talven aikana. Toivottavasti eivät ole kriikunapuuta ja ruusuorapihlajaa tuhonneet.

Viimeiset esikasvatteet 2011

Yritin himmailla viimeisten esikasvatusten kanssa, koska ulkona on vielä puolisääreen lunta, mutta sitten hiipi pelko pöksyihin, kun joka siemenpussin takana luki, että esikasvatettava viimeistään 8 viikkoa ennen viimeisiä pakkasia. No, täällähän ei ikinä voi luottaa siihen, etteikö pakkasia tulisi (onkohan luigi della casa muistanut lotota), mutta 8 viikon päästä on jo niin kovasti kesäkuu, että uskaltauduin esikasvatuksen viimeiseen rutistukseen.

Parit kesäkurpitsat, 4 oikeat kurpitsat, maissi ja kahdet erilaiset kurkut (regular ja melonin makuinen) sukelsivat multiin. Hiukan jännitti, riittääkö multa, kun en ollut multatilannetta tarkistanut, mutta pari kourallista jopa jäi yli, joten ei tarvinnut lähettää luigia lähi-Siwalle.

Toivon erityisesti melonikurkun, kesäkurpparien (Nano verde di Milano ja Fiorentino) ja spaghettikurpitsan itävän ja tuottavan hyvin - kolmen ensimmäisen sen takia, että niitä on kovasti kehuttu, ja viimeisen taas sen takia, että se vain oli niin hyvää, kun sen sain toissa vuonna onnistumaan.

Ja kyllähän tuo Jack be littlen kasvatus myös jänskättää; sen kun pitäisi kasvattaa 7,5 cm:n kokoisia minikurpitsoja, joista saa käteviä annoksia aikaan.

Babyleafit vermikuliitissa

Kasvarissa oli tänään jo +25 C. Ulkona vaan viuhuu niin jäätävä pohjoistuuli, ettei vieläkään pysty viemään esikasvatteita kasvariin. Ehtisivät reppanat jäätyä matkalla. Kylmästä kelistä on kuitenkin se hyöty, että aamulenkin pystyi tekemään kuivin tassuin, ja tukkakoirakin pääsi ekaa kertaa lenkille mukaan.

Varovaisesti kurkkasin kasvarissa ensimmäisten viljelysten kuplamuovin alle, ja siellähän jo kovasti Babyleaf-salaatti iti! Ihan vielä tuosta ei leivänpäällysteeksi ole, mutta parin viikon päästä kylläkin, ellei sitten megapakkaset iske ja palelluta lapsitaimia.

Jos ei routa olisi myllännyt kasvarin pohjaa taas ihan vinoksi, olisi voinut kasvarissa viettää aikaansa pidempäänkin, ja ehkä jopa ottaa teekupposen seuraksi. Tai no, +25:ssä kyllä kaipaa jo virkistävää valkoviiniä, etenkin kun kasvarin ulkopuolella on pakko pitää pitkiä kalsareita ja toppahousuja.

Roudasta rospuuttoon

Luigi ehdotti, josko yritettäisiin lapsata jo kasvimaiden päältä lumia, jotta voitaisiin vähän aikaistaa kasvukautta. Toivoton yritys: lunta oli reilut puoli metriä, joten lapsaajan voimat ehtyivät jo puolikkaan kasvimaan jälkeen. Eikä ollut kovin helppoa edes yrittää löytää kasvimaita lumen alta.

Sentään saatiin raivattua polku takaovelta kasvihuoneelle siinä toivossa, että joskus vielä tulisi sen verran lämpimät kelit, jotta saataisiin esikasvatteet vietyä kasvariin päivähoitoon. Surettaa katsoa honteloita, kalpeanvihreitä taimia, joilla ei ole näköpiirissä pienintäkään mahdollisuutta päästä kunnon valoon. Joka vuosi on taimet jo tähän aikaan harrastaneet ulkoilua, mutta nyt on kylmää ja harmaata.

Pari hömelöä krookusta jaksaa pilkistää keittiöpuutarhan aidan alta, ja peippo laulaa pihalla kauniisti. Ojat tulvivat, eikä koirien kanssa pääse edes omalla pihalla kulkemaan, kun polut pettävät jalan alla; ja tie on silkkaa rapaliejua. On tää toki parempaa kuin talvi, mutta vois jo pikkuhiljaa tulla otollisemmat puutarhurointikelit!

Arvot uusiksi

Kyllä nyt tarttettais pikaisesti 1-2 kristittyä tähän huusholliin eheyttämään puutarhuri! Chef nimittäin toi kotiin Annabellen, ja meikäläinen alkoi tuntea kerrassaan omituisia tunteita - jopa intohimoa! Ei ole Timo koskaan saanut mitään tähän verrattavaa aikaan.

Oli pakko ottaa Google avuksi ja tutkia tämän mystisen tuttavuuden taustoja. Hän on kuulemma Nicolan ja Monalisan jälkeläinen (onneksi kukaan ei ehtinyt näitä naisia eheyttää ennen jälkeläisen tekoa) ja vieläpä aikainen lajike. Sen verran uudesta lajikkeesta on kyse, että tuskin varsinaista siemenperunaa (niin siis Annabelle on peruna) saa mistään, joten täytyy kohtapuoliin roudata kaupasta pussillinen Annabelleä itämään jääkaappiin ja istuttaa ne sitten toukokuussa multiin.

Ikinä en ole perunasta tykännyt, enkä ole ymmärtänyt, miksi suomalaiset niin kovasti rakastavat täysin mautonta tärkkelysklönttiä ja tunkevat sitä joka ruuan kylkeen, mutta Annabellessä oli mukavasti makeutta, makua ja tekstuuria. Muussipotuksi hänestä ei ole, mutta salaatteihin ja paistamiseen soveltuu kerrassaan mainiosti. Meni heti "pakko saada" -lajikkeiden listalle.

Pientä salaattia ja isoa retiisiä

Melkein jo ehkä kohtapuoliin alkaa terminen kevät, joten oli aika tehdä perinteiset kasvarikylvöt. Pentukoiran kanssa koluttiin varastoista kuplamuovia, ämpäri ja ruukku, ja ahtauduttiin kodinhoitohuoneeseen multahommiin. Alkaa tosiaan kodinhoitohuone käydä pieneksi, kun joka pinnalla on tomaatintaimia, multapusseja ja pelargoneja.

Ruukkuun laitoimme Baby leaf -salaattisekoitusta ja ämpäriin Istapp-retiisiä. Raksavastaava kävi fiksaamassa viimeisenkin tuulenriepottaman pleksin kasvihuoneesta, joten pennun kanssa kiikutimme kylvökset kasvariin ja peitimme ne hellästi kuplamuovilla. Satoa saanemme sitten toukokuussa.

Raksavastaavan kanssa testasimme myös Lidlin asiakirjatuhoajaa, ja raastoimme sillä tukun Hesareja ja Aamulehtiä silpuksi. Yllättävän hyvin toimi, joten kävimme sekoittamassa saavillisen lehtisilppua kompostiin. Ja katso: parin päivän päästä komposti jo höyrysi, kun kompostointi oli käynnistynyt. Sillä välin, kun me ihailimme kompostia, kävi pentukoira syömässä neilikkaruusua ja kakkaamassa kasvimaalle. Hirveä puutarhavandaali.