Nimikkonumero

Härregud, mistä ne Allt om trädgårdilla tiesikin lähettää ihka ekaksi numeroksi meille just tällaisen: köksträdgård! Ei ois voinut paremmin sattua!

Pikavilauksella (koska nyt on valitettavasti vielä työpäivä käynnissä) lehti näyttää laadukkaalta upeine kuvineen ja taittoineen, ja pelkästään kuvista jo huomaa, että ollaan Ruotsi-Tanska -akselilla, eikä Briteissä. Kaikki rakennelmat sun muut on paljon romanttisempia ja suloisempia (tarttee kiikuttaa lehti pikapuoliin raksavastaavalle ideoinnin pohjaksi).

Tekstikin on yllättävän ymmärrettävää, vaikka en ole ruotsia harrastanut sitten 1980-luvun. Persikoträd, skydda ja odla ovat edelleen hyvin hallussa.

Vielä kerran kiitos siskoille ihanasta lahjasta. Tämän parissa viihdyn varmasti :-)

Tarharyhmä valmiina

Niin oli tomskut ja osa munakoisoista kasvanut sellaisiin mittoihin, että täytyi siirtää ne toiseksi lopullisiin ruukkuihinsa. Näissä ruukuissa he saavat majailla ja hyvän sään iskiessä mennä kasvihuoneeseen päivähoitoon. Vielä pari vuotta sitten se hyvä sää oli jo maaliskuussa, ja taimet muuttuivat äkkiä tanakoiksi ja tummanvihreiksi, kun niitä kiikuteltiin vähän väliä sisään ja ulos. Tänä vuonna taitaa ensiulkoilu tapahtua vasta huhtikuun loppupuolella.

Alkukasvattamossa on vielä muutama tomaatti ja munakoiso pitämässä seuraa paprikoille ja chileille. Toukokuusta kuulemma pitäisi tulla ennätyslämmin, joten kaipa sitä täytyy ens viikonloppuna sitten laittaa kesäkurpparit, kurkut ja taviskurpparit alkukasvatukseen, niin voivat sitten toukokuussa päästä kasvariin nauttimaan lämmöstä ja auringosta.

Hullulta kyllä tuntuu tällaisessa lymipyryssä ruveta herkkiä kasveja esikasvattamaan, kun on niin kamalan kaukainen se ajatus, että ne voisi joskus ulos istuttaa. Mutta on se kesä aina ennenkin tullut. Kai.

Sulais nyt nuo lumet

Ostin mä sieltä Plantagenista jalopelargonejakin, kun en voi niitä vastustaa. Ovat niin kauniita ja jaksavat kukkia läpi koko kesän. Tuolla ne reppanat nyt ovat ahtaasti kodinhoitohuoneen nurkassa, eivätkä sieltä vielä parin kuukauteen pääse paremmille vesille, kun ulkona pyryttää lunta, ja sisällä kaikki ikkunalaudat on täynnä esikasvatteita. Mutta pakko niitä oli ostaa, kun kerran olivat niin somasti kaupassa tyrkyllä.

Kauppilan tilaus tuli laitettua vetämään eilen. Magnolian ja mustamarjakanukan lisäksi tilasin etupihan pergolaan samanlaista kärhöä kuin mitä kasvaa takapihan vastaavassa, sekä yhden keltakirjokanukan, joka saa mennä toisen samanlaisen viereen keltaisen kukkapenkin taakse. Keltaista teemaa jatkoivat myös keltavadelmat. Saakin raksavastaava nakutella lisää vattutukia, joiden varaan uudet taimet istuttaa.

Jauhemaista tomaattilannoitetta tilasin 3 pakettia, kun sitä on helppo sekoittaa tomaattien kasvualustaan ja sitten pitkin kasvukautta ripotella taimien juurelle. Viime vuonna käytin moiseen tarkoitukseen rakeista yleislannoitetta, eikä ne rakeet oikein sulaneet koko kesänä ja tahtoivat vain jäädä helposti homehtuviksi klimpeiksi.

Yleensä tähän aikaan vuodesta istutan ekat retiisit ja salaatit kuplamuovin alle kasvariin, mutta tänä vuonna on pakko tehdä poikkeus, sillä -15 C:n yöpakkaset eivät inspiroi istuttamaan mitään. Alkais nyt tuo kevät edes keikkua!

Yrttejä ja kukkasia

Siellä ne mun cheerleader-varusteet sitten odottivat Plantagenin kukkasipulihyllykössä. Oli muuten houkutteleva hyllykkö, kun se oli järjestetty värisävyjen mukaan, ja siellä oli upeita liljoja, leinikkejä, gladioluksia, daalioita... Pompomeja oli vaikka minkä värisiä, mutta päädyin tietysti punaiseen, kun se väri on vetänyt puoleensa jo kymmeniä vuosia. Kaiken kukkuraksi daalioita vielä sai 5 neljän hinnalla, joten oli kerrassaan hyvä diili.

Yrttejäkin oli tullut tarjolle, joten ostimme ruukulliset timjamia, salviaa ja laventelia - jälkimmäinen puhtaasti Purple citrus & sweet perfume -ruokakirjan innoittamana. Onpahan nyt siitäkin kirjasta enemmän reseptejä tehtävissä, kun on laventelia ripoteltavana ruuan joukkoon.

Luigi innostui ostamaan yrteille altakasteluruukkuja (joo, niitä rumia Pauliinoita). Oli siellä tarjolla muitakin altakasteluruukkuja, mutta aivan järjettömissä hinnoissa: muovinen pikku ruukku maksoi 4 euroa, ja siihen erikseen myytävä altakastelusysteemi 12 euroa! Pauliinat sentään maksoivat alta vitosen.

Puutarhaostosvuosi on nyt siis korkattu, tosin parin viikon päästä joudumme menemään Plantageniin uudestaan hakemaan siemenperunoita ja orvokkeja, kun kerran saimme sinne arvokortin ja liityin kanta-asiakkaaksikin. Seuraavaksi sitten sinne Kauppilan nettikauppaan...

Puutarha-shopaholic

Alkaa jo mahanpohjasta vihloa (siis sillai kivasti), kun ihan kohta on SE. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kauheampia talvet on; kylmyyttä ja pimeyttä ei tunnu pystyvän sietämään mitenkään päin. Nyt ollaan jo melkein selvitty hengissä tästäkin talvesta, ja oikeasti kohtapuoliin (= kuukauden päästä) pääsee upottamaan sormensa multaan ja seuraamaan, mitä kaikkea maasta alkaa kasvaa.

Täytyy myös tunnustaa oma lapsellisuutensa ja myöntää täpinöivänsä tulevaa Plantagen-reissua. Jos vaikka sieltä sais yrttejä ja narsisseja! Tai siemenperunaa ja pelargoneja!

Kauppilan luettelo on luettu jo moneen otteeseen ja - yllätys, yllätys - tilaus lähtee kohtapuoliin Turun suuntaan. Keltavadelmaa, kärhöä, mustamarjakanukka ja ehkä yksi suolaisen hintainen magnolia kulkeutuu sieltä sisämaahan. Täytyy vielä plärätä niiden nettikauppa läpikotaisin, ettei vaan jää mitään tilaamatta ;-)

Huikeita juttuja Kauppila oli luetteloonsa laittanut: Suomessa kasvatettuja magnolioita, tryffelikasvustolla kyllästettyjä tammia ja pähkinäpensaita, pyörryttävän kauniita puupioneja... Hassua, että vaikka ihmisellä on iso piha, ei sieltä sittenkään noin vain istutuspaikkoja löydy. On varjoa, paahdetta, märkää, kuivaa, koirien frisbeenheittoalue, lumenkasausalueita. Mutta jos henkilö tahtoo mustamarjakanukan (tai kaksi), niin henkilö ostaa sen ja istuttaa vaikka keskelle nurmikkoa.

Pyörrettävät päätökset

Sisäkukat ovat aina olleet vain se välttämätön paha, kun kyllähän niitä kuuluu ihmisellä olla. Mitenkään ahkerasti en ole niitä viitsinyt hoitaa, mitä nyt vain varmistanut, että niillä on nätti ruukku ja kerran viikossa ryyppy vettä. Ens kesänä on tarkoitus donkata melkein kaikki kesäkukat ulos ja antaa sitten syksyllä pakkasten hoitaa ne hautaan, kun olen kampaajani kanssa samaa mieltä, ettei eläviä kukkia raaski noin vain kompostiin heittää.

Vuosia sitten sain pikkusiskolta ihanan joulukaktuksen, joka toi talven pimeyteen suurta iloa mahtavalla kukinnallaan. Kauan se kasvi elikin ja muutti asunnosta toiseen, kunnes yksi kesä sai jonkin taudin ulkona terassilla ja kuukahti siihen. Äitivainaan vanhasta joulukaktuksesta nyysin salaa pari lehteä, ja nyt niistä lehdistä on kasvanut jo niin iso kasvi, että se kukkii.

Ihanainen kampaajani paljasti tykkäävänsä joulukaktuksista ja omistavansa useamman yksilön. Siinä saksittavana istuessani päähän pälkähti, että voisihan sitä ostaa muutaman joulukaktuksen lisää. Ainakin sellaisen violetin. Ja keltaisen. Ja tummanpunaisen. Kun kyllähän niitä sisäkukkia ihmisellä pitää olla.

Kohti vanhuutta

Ei ollut lahjasäkissä Dolce & Gabbanan puutarhahanskoja, mutta sain kimpun huikean tulipunaisia ruusuja ja lupauksen viedä vaimo Plantageniin. Ihan jo jännittää, mitä kaikkea hurmaavaa kevätkamaa siellä onkaan tarjolla, vaikkakin viime yönä satoi puutarhurin kevätfiiliksen päälle 6 cm lunta.

Kotiluigi oli kukkakaupassa ihastellut valkoisia ruusuja, mutta onneksi muisti vaimon opastuksen, että jos tuntee naistaan kohti yhtään intohimoa, ostaa punaisia ruusuja.

Klaani ilahdutti sekä hartaasti askarrellulla sydänkortilla että Allt om trädgårdin tilauksella. Mahtavaa päästä kunnolla tutustumaan siihenkin lehteen, kun tähän asti olen vain silloin tällöin ostanut irtonumeroja. Ruotsin vyöhykkeet on kuitenkin lähempänä meitä kuin Englannin, joten lehdessä on varmaan helpommin sovellettavia vinkkejä.

Ja jotta puutarhurin kevättäpinä olisi äärimmillään, ilmestyi äsken postilaatikkoon Kauppilan taimikuvasto. Yritän pitkittää nautintoa säästämällä sen lukemisen työpäivän jälkeen.

31,6

Melkein vedin jo aurinkotuolit esille, kun laulurastas luritteli koko aamun, joutsenia lensi talon yli, luigi della casa hakkasi etupihan asfaltilta lumet irti, ja keittiön ikkunan lämpömittari näytti +31,6 C. Ympärillä oli kuitenkin sen verran lohduton näky (nuo taivaita hipovat lumivallit), että lykkäsin toteutusta ens kuulle.

Vielä syksyllä mietin, että maaliskuussa laitan mustia jätesäkkejä kasvimaiden päälle sulamista nopeuttamaan, mutta eipä tuolta lumesta pysty hahmottamaan, missä meidän kasvimaat edes on.

Kompostori on hurahtanut jälleen kompostoimaan, mutta kompostille pääsy edellyttää noiden lumivallien yli kiipeämistä, joten vielä ei pysty liikoja aiheesta iloitsemaan. Mutta onhan se lämmittävä ajatus, että siellä se puhisee multaa valmiiksi huhtikuun loppua varten.

Osa esikasvatteista on kasvanut jo niin isoksi, että viikonloppuna on edessä niiden istutus suurempiin ruukkuihin. Tomaatti Minibel on osoittautunut nimensä veroiseksi: se on ihan minimaalinen muihin tomskuihin verrattuna. Jännä nähdä, kasvaako siitä viinimarjaa suurempia tomaatteja.

Luigi tuossa siivoaa meidän lasitettua terassia, kun auringonpaisteessa terassi lämpenee jo niin, että sen ovea voi pitää auki. Mummokoira meni heti sinne nukkumaan, ja pentu loikkii hepulissaan sisään ja ulos. Melkein kai voi jo sanoa, että kevät :-)

Eko-Kaarle

Luin tuossa viikonloppuna Gardeners' Worldin 20-vuotisjuhlanumeroa. Ihania kuvia ja juttuja, ja jopa itsensä prinssi Charlesin haastattelu. Charles kertoi Highgrovesta ja kuinka aloitti siellä luomupuutarhailun jo 25 vuotta sitten.

Hyvin muistui mieleen, miten Charlesille tuolloin naurettiin ja jamppaa pidettiin omituisena hörhönä. Luonnonmukaista puutarhanhoitoa pidettiin vain biodynaamisten ituhippien väkertelynä - mitä se tuolloin varmaan hyvin pitkälti olikin. 1980-luvulla kasvissyöntikin oli ihan friikkien hommaa (no, on se kyllä sitä vielä nykyäänkin - kukapa voisi hylkiä kyytön sisäfilettä!).

Meikäläinenkin mielellään käyttäisi puutarhamultaa, johon ei ole tyhjennetty turvesoita, ja lannoitteita, jotka kelpaa luomuviljelyyn, mutta sellaisia ei ole helppo löytää. Spruzitista en luovu, sillä se tappaa vihannespunkit tehokkaasti, mutta se taitaakin olla suht. luontoystävällinen (vihannespunkit eivät ole osa luontoa) tuote. Että melkein tässä ollaan Charlesin veroinen ekoilija.

Jännä historiamuistelu GWssä oli myös se, että 1990-luvun alun laman aikana kasvimaiden pito oli hyvin epämuodikasta, eikä ihmisille tullut mieleenkään kasvattaa omaa ruokaansa, toisin kuin nyt. Silloin siirtolapuutarhoja tuhottiin ja niiden päälle rakennettiin surutta. Nykyään ruuan kasvattaminen on niin trendikästä, että melkein jo joka liikenteenjakajallakin kasvatetaan porkkanaa.

Saanksmä muuten synttärilahjaks niiden Dolce & Gabbanan puutarhahanskojen lisäksi Highgroven seed line markerin?

Siivouspäivä

Kaukaa viisaus ei kuulu tämän puutarhurin repertuaariin, mutta tänään lykästi: älysin hoitaa mullalla läträämisen ennen siivousta. Yleensä meillä tuppaa vasta siivottu talo peittymään saman tien jauhoihin tai multaan, kun siivouksen jälkeen iskee leivonta- tai esikasvatusinspiraatio. Tai koirankynnenleikkausinspiraatio.

Kauheasti taas kirpaisi puuttua darwinismiin ja päättää, mikä esikasvanut taimi on kelvollinen jatkamaan elämäänsä isommassa purkissa, ja mikä kannattaa donkata kompostiin. Kun seuraa viikkokausia pienten taimien ponnistelua Suomen kylmyydessä ja pimeydessä kohti elämää, tuntuu julmalta sanoa, että sorppa vaan, oot liian hontelo jatkamaan matkaasi kasvihuoneeseen. Ihan hyvän setin sain kuitenkin aikaiseksi, tosin jätin vielä muutaman varataimen odottamaan, josko joku kuukahtaa uudessa purkissaan.

Tyhjiin taimilaatikoihin innostuin laittamaan vahinkosipuleita ja Gigante d'inverno -purjoa. Voi olla, että on vielä liian aikaista, ja onnistun saamaan aikaiseksi vain sipulinmakuista pääsiäisruohoa. Täytyy nyt kumminkin varuilta ruveta säästämään niitä vessapaperirullia taimituiksi kasvimaalle.

Sormia syyhyttäis laittaa kaupan basilika jo kasvamaan oikeaan ruukkuun. Ei kai se nyt ihan hirveästi haittaa, jos menee putipuhtaaseen kodinhoitohuoneeseen läträämään mullalla...