keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Retiisi...eiku...

Lajintunnistus on suotava ominaisuus puutarhurille. Siemenpussilaatikostoa plärätessäni tajusin, että ne ihmeelliset, lehtevät retiisit olikin turnipseja. Oikeat retiisit kasvoivat toisessa penkissä ihan tunnistettavasti retiisin näköisinä. No, mistä sitä voi kaikkea muistaa.

Vaikka viime päivät ovat olleet kovinkin sateisia, olivat kasvimaat sen verran helteissä kuivuneet, että tarvitsivat vielä kastelemista ihan perinteisellä kastelukannumetodilla. Kastelukannujen suutinten odotettavissa oleva elinikä on muuten 8 vuotta.

Osan harsoista nostin jo pois, koska alla olevat kasvit olivat jo ehtineet sen verran korkeiksi, että harso litisti niitä. Eiköhän sitten viime yönä ollut maanpinnassa melkein hallalukemat, lämpimästä illasta huolimatta. Täytyy töiden jälkeen tehdä damage check.

Paremman puoliskon kanssa kitkettiin karhunvatukkapenkki puhtaaksi, ja muutaman karkulaisen palautin takaisin penkkiin. On muuten jämäkät juuret karhunvatukoilla! Maanpäälliset osat tosin eivät pakkasista tykkää.

Mukava oli kuunnella, kun pölyttäjät pörräsivät luumuissa, kirsikoissa, viinimarjoissa ja... omenoissa! Juu, meidän murheenkryyni kaneliomena intoutui kukkimaan ihan kympillä, vaikka alkoi jo tuntua siltä, että senkin odotettavissa oleva elinikä on 8 vuotta, kun ei pirulainen ole kertaakaan vielä omppuja tuottanut. Ehkä tänä vuonna?

tiistai 25. toukokuuta 2010

Harson alla kuhisee

Raotin eilen muina naisina kaalipenkkien harsoja, ja jösses, miten isoiksi oli retiisit, mitzunat ja rucolat jo venähtäneet! Täytyy kiiruusti alkaa korjata satoa. Retiisit tosin olivat lähinnä kasvattaneet lehtiä, mutta hyviltä ne lehdetkin maistuvat ryöpättyinä.

Ois hyvä saada jokin kätevämpi systeemi taimien suojaksi. Harso repeilee herkästi sateessa ja tuulessa, eikä se läpi pysty tsekkaamaan, missä vaiheessa kasvu on. Muovi taas on liian hengittämätön. Tuholaisten takia osa kasvimaista on kuitenkin pakko kattaa jollain, ja harsokate aikaistaa satoa huomattavasti. Täytyy ens keväänäkin muistaa aloittaa ruuan viljely jo huhtikuussa, kun tulokset on näin hyviä.

Tämän viikon hallat peruttiin ja ens viikolla pitäis olla taas kesä, joten sadon kannalta näyttää hyvältä. Vielä kuitenkin himmailen loppujen kesäkukkien, maissien ja kurppareiden kanssa. Ois kurja menettää ne pakkasille näin kalkkiviivoilla.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Sun lover

Kyllä on tulppaaniparkaa paiskattu kliseisellä nimellä. Onneksi nimi ei pahenna myöskään tulppaania, vaan Sun lover on todella kaunis: iso, kerrottu, kirkkaanvärinen. Aluksi se on keltainen, muuttuu sitten oranssiksi ja loppuelämänsä viettää veriappelsiininpunaisena.

Ällistys iski ja melkein ahdistuskin, kun Sun loverin vierestä alkoi pukata valkoista tulppaania. Mietin pääni puhki, minkä ihmeen kohtauksen olen syksyllä saanut, kun olen istuttanut isot kasat valkoista tulppaania. Kun kerran puutarhuri joutuu koko talven katsomaan valkoista, ei sitä väriä todellakaan halua enää pihaansa kesällä. Mutta se olikin Angelique, joka sieltä nousi aurinkoon. Näköjään vaaleanpunainen väri tulee näkyviin vasta myöhemmin.

Kasvihuoneestakin kuuluu hyviä uutisia. Gardeners' Worldin Lila Das Gupta oli oikeassa: kasvien huono kunto johtui ravinteiden puutteesta. Vaikka siitä on jo pari viikkoa, kun istutin tomaatit, paprikat ja munakoisot loppusijoituskohteisiinsa, kesti aikansa, ennen kuin juuret ylettyivät imemään ravinteita kasvualustasta. Nyt lehdet rehottavat vihreinä ja elinvoimaisina, ja tomaatit kukkivat kiivaasti. Honkkarista täytyy vielä hakea litrakaupalla vihannespunkkien torjunta-ainetta, mutta muuten näyttää siltä, että satoa saadaan vanhaan malliin. Jahka ens viikolla ei hallaöitä tule.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Siskontytöstä polvi paranee

Tädin lempikukka siinä osoittaa jo taitojaan puutarhurina. Täytyy yrittää liisata siskolta lapsityövoimaa tännekin kastelemaan ja kitkemään, sillä sitä puuhaa kyllä riittää. 2-vuotias varmaan erottaa vähintään yhtä hyvin kuin minä, mikä on rikkis ja mikä oikea kasvi. Rounduppasin tuossa nimittäin pari päivänliljaa, kun näyttivät niin juolavehnältä...

Tänään ois iso kitkentäurakka taas edessä, kun kukkapenkeissä kuhisee. Minttu, syysasteri, pikkutalvio ja suikeroalpi vievät tilaa nätemmiltä kasveilta, ja rikkaruohotkin leviää niin, ettei perässä pysy.

Pensaiden alustat pitäisi myös kitkeä, mutta säästän sen urakan parin viikon päähän, jahka saan varpaani kuntoon. Samalla nimittäin voisi levittää kuorikatetta pensaiden alle, eikä se homma onnistu vammaiselta.

Nurmikko on sentään trimmattu, vaikkakin se rehahtaa ihan hirmuiseen kasvuun heti, kun on saanut leikkurin sammutettua. Eilen trimmattiin myös tukat + naukserin turkki, joten ainakin osa meidän pihan koristuksista on nyt siistinä.

perjantai 21. toukokuuta 2010

The Black Russian

Leningradin musta kukkii! Hankin sen 2 vuotta sitten, kun kirsikkafriikkinä en pystynyt vastustamaan Kauppilan uutuutta, etenkin kun sitä mainostettiin hyvänmakuiseksi.

Vaikka puun vakuutettiin olevan kestävä, en ollut kovinkaan luottavainen sen menestymiseen meidän pihalla. Ekana talvena sen päärunko paleltuikin, mutta sivuoksat pysyivät hengissä. Tämän talven kovista pakkasista se ei ollut moksiskaan, vaan innostui nyt jopa muutaman kukan väsäämään. Mahtava juttu, jos niistä tulee hedelmiä.

Luumut ja Latvian matalat kukkivat valkoisina pilvinä. Kovin monta pölyttäjää ei niissä pörise, mutta eiköhän niistä satoa kuitenkin tule, ellei sitten kylmäksi ennustettu ens viikko tee tuhojaan.

Olen jo muutaman vuoden haaveilut kriikunapuusta. Kriikunahillo on kuulemma hyvää, ja tuolla kaapissa oiskin nyt muutama paketti hillosokeria sopivasti tyhjänpanttina. Kyllähän ihan vain sen takia tarvii puu hankkia, eikö? Portviinistä ja kirsikoista tuli mahtava hillo. Mihinkähän sitä kriikunan yhdistäisi? Tilkkaseen eisweinia? Juu, tarvii nyt jallittaa toi Avensis-mies Puutarha-Matin parkkikselle.

torstai 20. toukokuuta 2010

Trendivärejä pihalla

Ihanaa, kun pensaiden alla kukoistaa korallinpunaiset tulppaanit. Huiman kirkas väri ja hauskat raidat lehdissä tuovat mukavan kontrastin vielä suht. lehdettömille purppuraheisille.

Täytyi puutarhakansiosta käydä katsomassa, mitä kaikkia tulppiksia olinkaan istuttanut. Kunpa Marilynit jaksaisivat nousta mullasta - en kyllä yhtään muista, mihin kohti niitä istutin... Aika monesta paikasta näkyy tulppaaneja nousevan, joten puutarhuri on ollut ahkera syksyllä.

Nurmikko näyttää taas siltä, että se pitää leikata pikapuoliin, ja rikkaruohot rehottavat aivan älyttömissä määrin kukkapenkeissä. Yritän olla välittämättä ja sen sijaan viettää aikaani vaakatasossa leparissa. Joutaa sitä kitkemistä tehdä myöhemminkin.

Onneksi myös kivat jutut rehottaa: salaatin, retiisin ja parsan lisäksi pihasta saa nyhtää jo minttua, rakuunaa, mitzunaa ja ihan kohtapuoliin myös raparperiä. Sattuikin hyvin, että just on loppumassa viime vuonna tehdyt mehut. Piakkoin saa raparpereista tehdä uutta. Harson alla kaalit on jo hyvän kokoisia, ja viime vuonna istutettu salviakin näyttää toipumisen merkkejä. Olin jo varma, että se oli nitistynyt talven aikana. Jos ei siis katso rikkaruohoja, eikä kurkkaa kasvarin katastrofiin, hyvältä näyttää.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Puutarhan pallopäät

Kirkuvanpinkit palloesikot ovat paras sixpack-ostos ikinä. Niiden muoto ja väri piristävät muuten vielä niin ruskea kukkapenkkiä. Harmi vain, kun missään ei ole kyseistä väriä tullut enää vastaan. Täytynee uskaltautua noudattamaan Gardeners' Worldin vinkkiä jakaa esikkopaakut heti kukinnan jälkeen. Pallopäitä täytyy saada lisää, kun eihän niitä voi nauramatta katsoa.

Kukkapenkistä nousee myös käsittämätön määrä pioneja. Aivan kuin ois puutarhurille iskenyt keski-ikä! Muistaakseni en sentään valkoisia pioneja istuttanut. Punaisten kanssa voi vielä jotenkin säilyttää muka-nuorekkaan imagonsa, eikö? Eilen silmät osui myös helmihyasintteihin. Näköjään olin niitäkin syksyllä istuttanut. Dementikkopuutarhurin elämä on yllätyksiä täynnä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Tildan Kannustalo

Jos ihmisellä ois tyylitajua, ihmisen puutarhakin olisi toteutettu tyylikkäästi. Välillä sitä kuitenkin eksyy Anttilan Kannustalo-osastolle (siis sille, joka on täynnä romanttista kitschiä made in Taiwan). Eikä siinä mitään pahaa ole, kunhan vain tyyli pysyisi yhtenäisenä. Toisaalta, hyvä akkainlehden toimittaja tai kiinteistövälittäjä pystyisi varmaankin kuvailemaan meidän puutarhan sekamelskaa imartelevin ylisanoin: "Tyylien Tonava", "Yllätysten elämyspuutarha" - sillä tokihan se on yllättävää, että joka ikinen kukkaruukku on erilainen ja että pihalla ei varmaan kahta samanlaista puskaakaan kasva.

Mutta minkä sille voi, kun joskus oltiin satuttu ostamaan nuo koukeroiset kulmaraudat ja niitä viime syksynä tarvittiin lintujenruokinta-automaatteja varten. Ja tyhmältähän toi tolppa ois näyttänyt, jos ei siinä kesällä roikkuisi yhtä koukeroiset amppelit (näyttääkö ne muidenkin mielestä jättimäisiltä riippurinnoilta?).

Orvokit ovat olleet tänä keväänä mukava yllätys. En tiennytkään, että ne kestävät pakkasta noin hyvin. Pitää muistaa ens keväänä myös laittaa piha täyteen orvokkeja. Ja viimeinkin meillä kukkii tulppaanit! Älysin syksyllä istuttaa niitä kuivempiin paikkoihin kuin aiemmin, joten eivät syksyn sateissa mädäntyneet tällä kertaa.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kevään eka nurmikonleikkuu

Tai pikemminkin voikukan, rönsyleinikin ja sammaleen leikkuu. Nurmi kun on meidän nurmikossa vähemmistönä. Savimaalle ei koskaan pitäisi nurmikkoa istuttaa, kun ei se menesty, vaan aiheuttaa huolta, murhetta ja ankaraa ****tusta.

Talvivalkosipulit sentään kukoistavat! Nostin mansikkamaan harsoa, ja sieltä puski esiin kymmenkunta talvivalkosipulin tainta. Täytyy siirtää ne parempaan paikkaan talteen, jotteivät jää mansikoiden jalkoihin. Toivottavasti helteestä huolimatta tyypit jaksavat juurtua uudelle kasvupaikalle. Tänä vuonna täytyy muistaa uhrata taas yksi sipuli ens vuodelle, ja jos joku sipuleista intoutuu kukkimaan, pitää ottaa siemenet talteen. On tämä sen verran harvinaista herkkua.

Jos joku ihmettelee, miksi puutarhuri on kesken helteiden sisätiloissa blogaamassa, syynä ovat villivihannespiiraat. Intouduin poimimaan pihalta villivihanneksia (eli siis rikkaruohoja, mutta se on liian epä-fancy nimi. Kuka tahtois syödä rikkaruohopasteijoita?) ja kokkaamaan niistä piiraita. Mottonahan on "If you can't beat them, eat them". Meidän nokkoset ovat jostain syystä aika mauttomia, mutta horsmanversot on voissa uitettuina mahtavan makuisia.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Parsaa pukkaa!

Jotenkin osasin aavistaa, että harson alla odottaa yllätys. Kevään ekat parsat sieltä puskivat esille tanakoina ja herkullisen näköisinä. Oli pakko nilkuttaa saman tien hihkumaan paremmalle puoliskolle, että alkaa suunnitella ens viikolle parsamenua.

Harsolla on kyllä uskomattoman suuri vaikutus, vaikka ei sellaisesta ohuesta lipareesta uskoisi. Harsottamattomasta parsapenkistä ei vielä nouse mitään. Harsotetusta sen sijaan nousee parsojen lisäksi myös ohdaketta ja leskenlehteä, jipii... Parempi puolisko lupautui nikkaroimaan tuet, joilla saadan harsoa kohotettua sen verran, että parsat pystyvät alla kasvamaan pituutta. On se ihana ja rakas :-)

Kasvihuoneessa ei sitten sujukaan niin hyvin. Lämmin keli räjäytti vihannespunkkipopulaation hurjiin lukemiin, ja muutenkin kasvien lehdet näyttävät kellastuvan kova kyytiä. Saas nähdä, tuleeko sieltä satoa lainkaan tänä vuonna. Liekö sattuman kauppaa, että ekat 3 vuotta meni kasvarissa niin hyvin: satoa tuli kunnolla, eikä tuholaisia ollut. Nyt kun muka taitojen ois pitänyt karttua, menee koko homma ihan plörinäksi.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Väri-iloittelua sikaosastossa

Meni aurinko hetkeksi pilveen eilen, joten luonto tarjosi sopivan hetken lähteä koeajolle. Ja mikäs sen luontevampi koeajokohde kuin Puutarha-Matti ja Hese (kuskia hiukoi).

Matti oli laittanut kesäkukat fiksusti esille: isoissa lapuissa luki kukan nimen ja hinnan lisäksi kukalle sopiva paikka ja nyppimisohje. Yllättävän paljon oli tarjolla kesäkukkia, joista ei tarvi kuolleita kukkia nyppiä pois. Ollaankohan me puutarhurit laiskistuttu vuosien varrella?

Heti Matin portista astuttuani päätin unohtaa värien koordinoinnin ja antaa mennä. Avensiksen peräkontti alkoi täyttyä pinkeistä pelargoneista, oransseista tähtisilmistä ja anilliininpunaisista verbenoista. Roikkuviksi vihreiksi ostin murattia ja hopeavitjaa. Tuplajuustoaterian jälkeen puutarhuri oli niin täynnä energiaa, että koristeli pihansa saman tien kukkasin. Jospa niitä yöpakkasia ei enää tulis...

torstai 13. toukokuuta 2010

Nilkku-Lotta niittää satoa

Viimein pääsee nyhtämään salaattia ja Istappia aamiaisleipien päälle. Ois toki päässyt jo aiemminkin, ellei puutarhuri olis rönännyt ja katkaissut ukkovarvastaan - katkenneen varpaan kanssa kun on hankala könytä kasvariin. Nyt on sen verran lämmintä, että räntäistutukset tarkenevat jo ulkona.

Puutarhassa täytyy nyt kovasti käyttää miestyövoimaa, mutta lohdukkeeksi miestyövoima osti uuden auton, joten sen rahan edestä voikin miestyövoimaa höykkyyttää edestä ja takaa ;-) Tämän aamun se on viettänyt fiksaamalla kasvimaan harsoja.

Harsojen alla itää jo kovasti (myös voikukat ja koivu). Jokin viimevuotinen yrtti on siementänyt itseään urakalla yhteen kasvimaahan, luultavasti anis. Pari viikkoa saavat kaikki kasvimaat vielä nauttia harson lämmöstä. Sitten saavat muut paitsi kaalit pärjätä luonnon armoilla, koska kitkeminen harson alta on hankalaa.

Pari lämmintä päivää on popsauttanut hiirenkorvat esille. Mukava katsella, kun ympäristö muuttuu pikkuhiljaa harmaasta vihreäksi. Kovasti ois jo hinku istuttaa kesäkukkia, vaikka kylmät vielä takaisin kuitenkin tulee. Jos nyt muutaman, kannettavan ruukun täyttäis värikkäillä kukkasilla, vaikka se tarkoittaakin sitä, että hallan uhatessa parempi puolisko joutuu niitä kantamaan sisään ja ulos. Miesparka.

torstai 6. toukokuuta 2010

Potut penkissä

Kuvassa oleva möykky on alunperin kotoisin kasvihuoneen alta. Parempi puolisko oli järkevä ja kasvihuoneen perustuksia kaivaessaan kasasi ylijäämämaan kekoon ja heitti pressun keon päälle. Siitä keosta otettiin viime vuonna mullat perunapenkkiin, ja tänä vuonna jatkettiin samalla linjalla.

Kovasti tuollaisessa avopenkissä on rikkaruohoja, eikä meikäläisen kärsivällisyys riitä niiden kanssa näpertämiseen. Hyvin ne potut viime vuonnakin kasvoivat vuohenputken ja leskenlehden kanssa symbioosissa. Anoppi tosin penkin kävi kerran kitkemässä, mikä kieltämättä helpotti perunoiden läytämistä.

Pari vuotta sitten kasvatin Nicolaa ämpärissä, ja silloin ainakin maku oli huikaisevan hyvä, siis noin niinku potuksi - en ole mikään suuri perunan ystävä. Toivottavasti nämäkään nicolat eivät tuota pettymystä, vaan osoittautuvat maukkaiksi salaattipotuiksi. Asia raportoitaneen Punkussa ja Pydessä parin kuukauden päästä.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Charles is here!

Kauppilan tilaus tuli eilen (kuvan sammakonkutu ei liity aiheeseen; kunhan vain oli söpöä, että siellä ne on taas kuteneet meidän lähteessä). Vielä en päässyt Charles de Millsejä istuttamaan, kun olivat olleet liian pitkään lämpimässä ja valottomassa paikassa (varmaankin Itellan varastossa), joten niihin oli kasvanut honteloita, vaaleita lehtiä, jotka eivät pakkasta kestä. Laitoin Charlesit kasvihuoneeseen tottumaan kylmään.

Sen verran toimistotipun selkä joutui kuitenkin eilen koetukselle, että siirsin 8 vuotta huonossa paikassa kituneet ja myyrien syömät kääpiövuorimännyt paikasta A paikkaan B. Maa oli muhevan kosteassa kunnossa, joten lapiointi oli helppoa, mutta maan kottikärräämiseen piti pyytää miestyövoimaa avuksi.

Kurkkuja ja kurpitsoja lukuunottamatta kaikki esikasvatukset ovat nyt yötä päivää kasvarissa. Viime yönä oli -3 C, mutta on kasvarin lämmitin pitänyt jopa -5 C:n pakkasen poissa. Mietinkin, uskaltaisiko sitä ens vuonna ruveta aiemmin esikasvattamaan kasveja kasvarissa. Esim. laittaa kurpitsat, kurkut ja maissit suoraan kasvariin. Ehkä täytyis ensin hankkia jokin hiukan halvemmalla energialla toimiva lämmitin. Ja päästä eroon vihannespunkeista...

Tänään on mukavan aurinkoista. Mikäli tuo sama paiste jatkuu vielä 5 tunnin päästä, vois mennä rääkkäämään kroppaansa perunamaalle.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Ja sitten mentiin

Aurinko sattui paistamaan vielä töistä tullessa, eikä tuulikaan enää puhaltanut liian kovaa, joten puutarhuri säntäsi siemenpusseineen pihalle. Ensiksi tungin herneet ristikon juurelle, ja ruusupavut ja sokeriherneet spiraalien tuntumaan. Sokeriherne on koirien suuri suosikki, joten sitä on aina pakko kasvattaa, sillä mikäs sen mukavampi ääni kuin pikkukoira rouskuttamassa hernettä nurmikolla :-) Ruusupapu onnistui viime vuonna yllättämään maukkaudellaan. Olin aina pitänyt sitä lähinnä koristekasvina, mutta näköjään se on erinomainen syötynäkin!

Porkkanat saivat loppusijoituspaikan kasvatuspusseista, koska porkkanakemppi on vallannut kasvimaat. Viime vuonna täytyi kaikki porkkanat laittaa suoraan kompostiin, kun olivat niin täynnä toukkia. Juureksista kasvimaille päätyivät raitajuuri, nauris (joka sekin on toukkien suurta herkkua), retiisi ja palsternakka.

Salaatteja kylvin kahdenlaista, ja yrteistä tilliä, persiljaa, kirveliä, kuminaa ja meiramia. Muut yrtit laitan ruukuissa kasvihuoneeseen. Mangoldia istutin myös, vaikka sen mausta en kovasti pidäkään. Siemenpussissa vain sattui olemaan parin rivin verran siemeniä, joten täytyihän ne käyttää pois.

Härkäpapua oli kolmea erilaista. Seurakseen saivat pak choin ja tietysti rivikaupalla fenkolia. Yllättävän monta siemenpussia sain tyhjennettyä, joten syksyllä on iso tilaus tiedossa Thompson & Morganille.

Koska kaalit itivät jo kovasti muovin alla, laitoimme kaikkien kasvimaiden ylle harsoa antamaan paremmat kasvuolosuhteet. Vielä on yöpakkasia melkein joka yö, eikä päivälämpötilatkaan päätä huimaa.

Nyt sitten vain odotellaan. Räntäistutuksista saa muutaman viikon sisällä jo satoa, ja kaipa ne parsatkin kohta pukkaa penkistään ylös.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Ready, steady... no go

Olin ihan varma, että saan viettää vapun totuttuun tapaan, eli istuttamalla kasvimaat. Mutta mitä vielä! Jäätävä pohjoistuuli toi rakeita mukanaan, ja tuuli viuhui niin kovaa, ettei siemenpussit olisi käsissä edes pysyneet. Tomaatit täytyi pelastaa kasvarista takaisin sisälle, vaikka lämmitin kasvarissa paahtoikin.

Esityöt ehdin kuitenkin tehdä, eli niputtaa kaikki siemenet kasaan ja miettiä, mitkä sopivat välikasveiksi. Siinä ne nyt sitten nököttävät ja odottavat lämpimähköä ja tuuletonta päivää.

Esikasvatuksetkin yhä oleskelevat kodinhoitohuoneessa, kun ulkona ämpäreissä oleva multa on vielä niin kylmää, etteivät kasvien juuret sen aiheuttamasta shokista selviä. Siirsin jälleen kerran esikasvatuksia suurempiin purkkeihin, jotta jaksavat vielä muutaman viikon eteenpäin. Kesäkurpparit olivat intoutuneet jo nupulle asti, joten heitin ne pois ja laitoin uudet siemenet tilalle. Ufokurpparit eivät olleet juurikaan itäneet, joten niitä täytyi istuttaa lisää.

Vappuna käytiin Plantagenissa hakemassa siemenperunoita ja hypistelemässä kesäkukkia. Vielä ei uskaltanut kesäkukka-asetelmiin langeta, kun kuitenkin joutuisi yli kuukauden niitä raahaamaan sisälle ja ulos. Siemenperunoidenkin suhteen oltiin myöhässä, sillä Siikli-laarit olivat jo typötyhjät. Nicolaa lähti säkillinen mukaan, ja nekin nyt odottavat lämpöaaltoa.