tiistai 27. huhtikuuta 2010

Peräkärryllinen parhautta

Kaiken se kestää. Puutarhurin aviomies, nimittäin. Siellä se vietti maanantai-iltansa kiltisti vaimon kanssa kaatopaikalla jonossa. Juu, jonossa! Lämmin kevätpäivä oli saanut puoli paikkakuntaa siivoamaan ullakkonsa, varastonsa ja pihansa, ja siellä ne jonottivat autoineen ja peräkärryineen kaatopaikalle.

Multaa ei kukaan muu älynnyt kaatopaikalta hakea, joten jonosta päästyämme saimme rauhassa peruutella muhevalle kompostimultakasalle ja lapioida peräkärryn täyteen.

Jos tänään ei ihan hirveästi sada, lapsaan ja lannoitan ämpärit valmiiksi loppuviikkoa varten. Ens yöksi on luvattu sen verran kovaa pakkasta, etten uskalla tomaatteja vielä laittaa kasvariin.

Vielä varmaan täytyy toinen satsi multaa hakea, jotta saa kesäkukkaistutukset tehtyä ja Kauppilan tilaukset istutettua. On se hassua ajatella, että nyt on se! Koko talvi on tullut odotettua tätä hetkeä, jolloin pääsee upottamaan sormet multaan ja istuttamaan asioita. Nyt voi joka aamu ihastella lehdestä puutarhaliikkeiden mainoksia ja patsatsella tontilla visioimassa. Parhautta :-)

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kärsimätön äippä

Tältä varmaan teini-ikäisten vanhemmista tuntuu. Odotan jo kovasti, että saan tilaa vievät honkkelit pois kotoa aikuistumaan kasvihuoneen puolelle. Kodinhoitohuoneessa joutuu sipsuttamaan sivuttain tomaatintaimien lomassa ja suihkussakin on seurana laatikollinen esikasvatuksia. Keittiössä on onneksi enää vain yksi taimitarjotin tukkeena.

Tomaatit alkaa näyttää siltä, että niiden pitäisi päästä isompiin astioihin kasvamaan, mutta hirvittää niitä tuonne yöpakkasiin pistää, vaikka kasvariin kyllä saa lämmityksen. Kaipa sitä on tartuttava aviomiehen tarjoukseen lähteä kaatopaikalta lapioimaan kompostimultaa, ja laitettava tomaattilapset maailmalle. Itselle on samalla laitettava mental note: tilaa syksyllä ens kevään mullat. Näin parhaimpaan multa-aikaan meidän tiellä on sen verran tiukka painoraja roudan takia, ettei yksikään multafirma uskalla meille kamaa toimittaa. Sinänsä kyllä mahtavaa, että multafirmoja on nyt joka oksalla, eikä tarvi hoitaa bisneksiä sen yhden ainoan kanssa, joka ei ikinä toiminut sovitulla tavalla.

Huomaa hyvin, että eilen oli kevään eka lämmin päivä: kaikki pihalliset naiset pitelevät selkäänsä. On näköjään monessa kukkapenkissä vietetty aikaa epäergonomisessa asennossa. Itsekin käytin maan kosteuden hyväkseni ja revin antaumuksella rikkaruohoja. Miten tyydyttävää, kun mullasta irtautuu pitkä piuha juolavehnän juurta!

Nurmikon lisäksi kukkapenkit on kyllä puutarhan vaativimmat hoidettavat. Kauheasti kitkettävää ja ruopsutettavaa. Vuosikausia saa istuttaa uusia kukkia ja siirrellä vanhoja paikasta toiseen, kunnes kukkapenkki alkaa näyttää hyvältä. Sitten siellä joku pirulainen riehaantuu kasvamaan liikaa ja tukahduttaa muut alleen. En ymmärrä, millä ihmeen ilveellä saan pikkutalvion ja suikeroalpin pois kukkapenkeistä. Keittiöpuutarha on ihanan helppohoitoinen: sen kun vain tyrkkää siemenet multaan, syö kasvit pois ja kääntää maan. Ja seuraavana vuonna sama uusiksi.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Kaalit kokeessa

Iltahämärissä hiivin upottamaan kädet ja kaalin siemenet muhevaan hevosenkakkaan, jipii. Vaikka sitä koko talven suunnittelee istutuksia, siltikin on aivan pöllämystynyt, kun varsinainen aika koittaa. Kaikki suunnitelmallisuus ja järki katoaa päästä, ja ihan randomisti vain tekee kylvörivejä ja laittaa niihin siemeniä. Nyt sentään hiukan jarruttelin, koska näin aikainen kylvökokeilu voi johtaa siihen, että kaikki täytyy istuttaa uudestaan. Täytyi siis jättää varasiemeniä vielä pussukoihin.

Välikasvit muistin sentään! Kaalien väleihin laitoin rucolaa, mitzunaa, pinaattia ja erilaisia retiisejä. Nämä ehtivät kasvaa pois kyssien, kurttujen, ruusu-, parsa- ja kukkakaalien tieltä.

Autotallista löytyi rullallinen leveää muovia, josta rakkausaviomies leikkasi sopivan palan suojaamaan kaaleja kylmältä ja kirpoilta. Mielenkiintoista seurata, aikaistuuko sato nyt parilla viikolla muovin alla.

PS: Honkkarilta tuli just sopivaan saumaan tuholaismyrkkyjen mainos. Niiltä löytyy luonnonmukainen spray vihannespunkkien torjuntaan. Kyseinen aine soveltuu vihannesten päälle ruiskittavaksi. Tarvii hakea pikapuoliin. Samalla niiltä saa myös hyvää tomaattilannoitetta, jota olen tähän mennessä aina tilannut Kauppilalta, kun muualta ei ole löytynyt.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kurjuus maksimoitui

Ei riittänyt se, että koko viikonloppu oli tavattoman kylmä ja tuulinen, joten vielä ei päässyt kasvimaata koeistuttamaan. Eikä riittänyt se, että puutarhurille iski flunssainen olo. Eikä sekään, että ohdake, juolavehnä ja vuohenputki näyttävät selvinneen talvesta erittäin hyvin. Ei. Piti vielä havahtua kesken lauantain siihen, että munakoisojen lehdet näyttivät marmoroiduilta. Vihannespunkkihan se siellä mellasti esikasvavissa taimissa.

Arvasin kyllä, kun moinen riesa viime keväänä kasvariin iski, ettei se ikinä sieltä pois lähde. Pakko oli nyt haudata toiveet luomuviljelystä ja ottaa myrkyt esille. Kasvarin olen nyt pari kertaa spreijannut tuholaismyrkyllä ja munakoisot kolmeen otteeseen. Yhä tänä aamuna lehdissä näkyi punaisia pirulaisia, joten spreijausta saa jatkaa varmaankin koko kesän. Kauhea harmi :-( Viime vuonna moni taimi kuolla kupsahti punkkien käsittelyssä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Josko kokeilis jo

Joka vuosi olen vapun tienoilla tyrkännyt siemenet kasvimaihin. Viime vuonna suojattiin pari kasvimaata harsolla pitääksemme kirpat loitolla kaalikasveista, ja kasvun vauhti harson alla oli huikea. Ihan huomaamatta rucolat ja retiisit rehahtivat valtaviin mittoihin ennätysajassa.

Kun tässä jo pari kuukautta on Kitchen Garden ja Gardeners' World listanneet, mitä kaikkea kannattaa nyt istuttaa, iski päähän ajatus aikaistaa kotimaista istutusta parilla viikolla ja kokeilla, josko siemenet itäisivät harson alla näissä lämpötiloissa. Ainakin räntäistutukset itävät jo kovasti kasvarissa.

Kylmää säätä tosin vielä luvataan, mutta kasvimaat tuntuvat olevan sulina. Tänään kyllä käyn läpi siemenpussit ja viikonloppuna käynnistän koekasvatuksen. Ties vaikka lykästäisi ja sato aikaistuisi!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Varsinaiset mamsellit ja innovaatio

Esikasvatit ovat tänään kolmatta kertaa ulkoilemassa kasvihuoneessa. Enpä ole vielä kertaakaan törmännyt noin herkkähipiäisiin kasveihin. Vähänkin jos käy viima matkalla kodinhoitohuoneesta kasvariin, alkavat tyypit nuokkua. Eikä liika lämpökään ole heille mieliksi. Eilen kasvarissa lämpötila nousi jo +26:een, ja johan porukka nuokkui taas. Parempi puolisko kävikin ruuvaamassa automaattiavaajan kasvarin kattoluukkuun.

Paremmasta puoliskosta puheen ollen, mulla on nyt kätevä kasvihuoneen kasvihuone, jonka kyseinen jamppa innovoi. Vielä on niin kylmät yöt, ettei raaski kasvariin laittaa lämmitystä, mutta ei-niin-herkkiä kasveja voi kasvarissa jo kasvattaa pienen lisäeristyksen kanssa. Pieni lisäeristys on tällä kertaa kehikkoon teipatun kuplamuovin muodossa. Kehikon alle laitoin pari ruukkua ja niihin sileälehtistä persiljaa Gigante d'Italia ja leikkoselleriä Par-cel. Vielä ois tilaa yhdelle yrttiruukulle. Täytyy tänään tuupata sinne vielä jotain kivaa.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kärryllinen onnea

Joillakin vain on ihana aviomies. Viikonloppua kohti mentäessä parempi puolisko päätti, että on aika viedä vaimo Plantageniin, kun puutarhuri on joutunut koko talven kärvistelemään hangen keskellä. En tietenkään vastustanut moista ehdotusta, vaan lähdin matkaan "lompakko auki" -asenteella.

Heti, kun ovesta päästiin sisään, oli vastassa ihanat jalopelargonit, joita rakastan hankkia joka kevät. Niitä lähti mukaan 4. Sitten törmättiin kerrankin kuivissa tiloissa säilytettyihin kompostikuivikkeisiin (normaalisti puutarhaliikkeissä ne ovat koko vuoden ulkona, mikä tarkoittaa sitä, että tähän aikaan vuodesta ne on jäässä ja sulatessaan läpimärkiä). Kun tarkoitus oli tänä viikonloppuna kääntää komposti, napattiin kuivike kärryyn mukaan.

Seuraavassa laarissa oli erilaisia tarjousorvokkeja. No, jos kerran halvalla saa, niin kärryyn vaan! Etupihan ruukkuihin lähti isoja punaisia ja terassille pieniä oransseja. Tarkkaavainen lukija tietysti tällä kohtaa hämmentyy värivalinnoista. Jep, sisäinen hannelelaurini intoutui toteuttamaan itseään, ja kotiin päästyäni huomasin jälleen kerran, etteivät värit soinnu yhteen. Mutta pääasia, että on väriä, eikö?

Aviomies vielä hemmotteli vaimoansa pinkeillä puutarhakengillä (ihan kuin Louboutinit!) ja hellehatulla (jotenkin Chanelin tyylinen, vaikka hinta oli 3 €). Eikä aviomieskään kuivin suin jäänyt: Plantagenissa oli hyvä valikoima grillaustarvikkeita, ja viimeinkin löydettiin tarpeeksi iso halsteri. Lisäksi annoin periksi altakasteluruukuille, joita parempi puolisko on halunnut viimeiset 10 vuotta. Jamppa kun osasi hyvin perustella hankintaa sillä, että ruukkujen väri sopii terassille, eikä vaimoparan tartte koko ajan olla kastelemassa yrttejä.

Oli tälle päivälle toki myös tragediansa. Yksi kukkapenkki oli sen verran sulanut, että pääsin perkaamaan kuolleet kasvinosat pois. Iiristen lehtien alta paljastui karmea näky, jota olen tukka pystyssä odottanut viimeiset 3 vuotta: 2 lehtokotiloa! Tosin onneksi vainaita - joku oli nokkinut etanat itsensä kuorien sisältä. Mutta nyt niitä on siis sitten meilläkin. Valtava kolonna on pikkuhiljaa lähestynyt, ja viime syksynä niitä oli muutaman sadan metrin päässä. Tänä vuonna saadaankin olla tarkkoina, ettei sato mene parempiin suihin. Varovaisia saavat kotilotkin olla, sillä eikös ne ole syötäviä?

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Talvivalkosipuli

Vuosi 2008 oli mahtava valkosipulivuosi. Olin keväällä tilannut talvivalkosipulia Kauppilasta ja istuttanut ne kasvimaalle. Alkusyksystä kohtasi yllätys, kun kokeeksi nostin yhden sipulin ylös: sehän oli jättimäinen pallero :-0 Toinen yllätys tuli kokatessa: sipuli oli lähes läpikuultava ja valtavan mehukas ja maukas. Kun loppusyksystä nostettiin loputkin valkosipulit, olivat ne melkein kaikki samaa koko- ja makuluokkaa.

Yhden sipulin uhrasin jatkoistutukseen, mutta mansikanrönsyt taisivat tukahduttaa sen jälkeläiset. Jänskättää nyt odotella, josko kasvimaan uumenissa ois kuitenkin sipulinjämät säilyneet ja sieltä vielä valkosipulia nousisi

Talvivalkosipulia ei ole pitkään aikaan ollut myynnissä. Harmittaa, etten aikoinani ottanut sipulinkukkien tekemiä siemeniä talteen. Ehkä niistä ois saanut kasvatettua lisää tätä herkkua. Täytyy seuraavalla kerralla olla viisaampi ja keskittyä hommaan ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Tai sitten odotella, että saa uusia alkuja anopilta. Kadehtien katsoin, kun anoppi jaksoi näprätä sipulinsiementen kanssa. Kyllä mäkin sitten eläkkeellä ehdin tehdä saman!

torstai 8. huhtikuuta 2010

Antiikkinen Tuhkimo

Pikkusisko toi aikojen alussa tuliaisiksi sarvileukoijan siemeniä. Ihastuin kasviin heti: pienen pieni kukkanen, mutta mahtavan suuri tuoksu! Iltaisin oli ihana kulkea kukkapenkin ohi, kun sarvileukoijan eksoottinen tuoksu leijaili ilmassa.

Leukoija jaksoi pari vuotta siementää itseään kukkapenkiin, mutta sitten se hävisi, eikä siemeniä löytynyt enää mistään. Jossain vaiheessa älysin mennä merta edemmäs sitä etsimään, ja Thompson & Morganiltahan löytyi suorastaan leukoijataivas: eri värejä ja muotoja, mutta kaikissa sama ihana tuoksu. Miten britit ovatkin onnistuneet piilottamaan näin ihanan kukan niin tylsän nimen taakse: stock.

Tavallisen sarvileukoijan lisäksi kokeilen nyt esikasvatettavaa Cinderella antique pinkiä, joka näyttää olevan huikea yhdistelmä kerrottuja kukkia, vanhan roosan väriä ja ihanaa tuoksua. Jos esikasvatus onnistuu, tätä kukkaa pitää laittaa terassin lähelle tuoksumaan.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Makeuden määrä

Maissia on vaikea kasvattaa, kun se ei tahdo ehtiä kypsyä meidän lyhyen kasvukauden aikana, mutta kun Ulla tahtoo.

Puutarhakirjoissa itsekasvatettua maissia kuvaillaan ylisanoin, ja etenkin se fakta, että maissin sokerit alkaa muuttua tärkkelykseksi sillä sekunnilla, kun tähkän poimii, herättää sekä nälkää että uteliaisuutta. Jos kerran kaupan maissit ovat niin makeita, millaiselta mahtavat oman pihan maissit maistua, kun ne saa minuutissa donkattua korresta grilliin.

Viime vuonna esikasvatin Northern extra sweetiä hiukan liian aikaisin, ja tuloksena oli pelkkiä honteloita korsia, jotka taittuivat helposti. Sinänsä se ei haitannut, sillä korret joutuivat hallan kouriin. Ensimmäisestä hallasta ne selvisivät, mutta toisesta eivät.

Muutaman siemenen laitoin suoraan kasvimaahan ja sainkin aikaiseksi pari tähkää, mutta ne eivät ehtineet kypsyä. Toivottavasti tänä vuonna on paempi tuuri säiden suhteen.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

No burping

Kurkun kasvatusta tuli alkujaan kokeiltua ihan vain siksi, että kuvissa kurkkuköynnökset näyttivät hauskoilta pitkine, roikkuvine hedelmineen. Ikimaailmassa en olisi osannut kuvitella, että se kaupan vihannesosaston mauton pötkäle on omasta kasvihuoneesta saatuna täynnä makua.

Sattumalta heti ekana vuonna osuin loistavaan lajikkeeseen Burpless tasty green (jota britit kuvaavat "easy to digest". On niillä kumma ruuansulatus, jos tuo on heidän myyvin sloganinsa). Se innosti kasvattamaan kurkkua joka vuosi, vaikkakin Burpless on niin satoisa, että välillä joutuu pähkäilemään epätoivoissaan, mihin ihmeeseen niitä oikein käyttäisi.

Yhtenä vuonna kasvatin valkoista Long white -kurkkua, kun sitä mainostettiin maukkaaksi. Enpä ole eläissäni laittanut suuhun mitään niin kitkerää! Jopa voikukka jäi sille toiseksi. Etikkaliemeen säilöttynä se tosin oli erinomainen, sillä se säilytti rapsakkuutensa.

Picasso-lajiketta tuli myös kokeiltua, mutta se osoittautui ohueksi, mauttomaksi luiruksi. Toistaiseksi pysyttelen siis Burplessissani.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Räntäistutusta

Jokavuotisena perinteenäni on maaliskuun lopulla räntäsateessa istuttaa salaattia ja retiisiä ämpäreihin siinä toivossa, että toukokuussa saa kasvihuoneesta satoa lautaselle. Tänä vuonna sään takia homma meni huhtikuulle, eikä taivaalta tullut räntää vaan silkkaa vettä.

Salaatti mainosti itseään rehvakkaasti ympärivuotisella sadolla, joten ehkä se kestää viileähköt olosuhteet kuplamuovin alla ja tuottaa kohtapuoliin maukasta vihreää.

Cherry bellen ja Rainbow mixedin sijaan kokeilin tällä kertaa Istap-retiisiä, joka tuotti viime keväänä kasvimaalla niin hurjan sadon, että iso osa täytyi donkata kompostiin, kun ehtivät mennä jo liian puumaisiksi. Istap on maukas ja mieto, ja myös sen lehdet on herkulliset (jep, puutarhuri vähän sekosi sukissaan ja vahingossa nyhti retiisin lehtiä kourakaupalla pinaattipiiraaseen, eikä huomannut erhettään kuin viikkoja myöhemmin...). Tänä vuonna täytyy hiukan hillitä retiisin kasvattamista, kun en ole keksinyt, miten sitä voisi säilöä.

PS. Joku kakkiainen oli käynyt syömässä mun krookuksia! Papanoista päätellen kyseessä on myyrä. Sitten ne vielä kehtaa väittää, että myyräkanta on romahtanut >:-(

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Ufot ja muut kurpat

Viimeisestä esikasvatusurakasta tulikin toiseksi viimeinen, kun en vielä uskaltanut donkata ruusukaalta ja lukijalahjatuoksuherneitä multaan.

Niiden sijaan multaan sukelsi kesäkurpitsa Scallop mixed, joka on sekoitus erivärisiä ufon muotoisia kurpitsoja. Viime kesänä Scallop mixed oli pettymys pienen sadon ja mauttomuuden takia, mutta täytyy antaa sille vielä toinen mahdollisuus. Jos ei tyyli parane, niin pitää palata Custard white -ufokurppariin, joka oli sekä satoisa että mahtavan maukas. Ufokurpparit on siitä kivoja, että niitä voi syödä sekä raakoina että kypsennettyinä. Ja ulkonäköhän on hätkähdyttävän hauska detalji sekä puutarhassa että ruokalautasella.

Keltaista kesäkurpitsaa kasvatan myös monikäyttöisyyden takia. Salaattiin ja wokkiin on kiva lisätä keltaista valopilkuksi. Gold rush on ehdoton suosikki ja peittoaa kyllä Soleilin, mutta Soleilin siemeniä oli vielä viime vuodelta jäljellä.

Butternutin siemenet ovat lojuneet siemenlaatikossa ties kuinka kauan. Kerran sain yhden yksilön kasvatettua ja odotin makuelämystä vesi kielellä, kun joka paikassa Butternutia niin kovasti hehkutettiin, mutta en saanut ihmeempiä säväreitä. Kokeillaan nyt vielä kerran, niin ainakin pääsen siemenistä eroon (joo, en todellakaan pysty heittämään siemeniä roskiin).

Arno Kasvi hehkutti spaghettikurpitsaa erinomaisena lisänä ruokapöytään, ja siitä innostuneena kasvatin sitä ekan kerran viime vuonna. Valitettavasti ensimmäinen siemensatsi ei itänyt, joten kasvatus alkoi sen verran myöhässä, ettei kovinkaan moni yksilö ehtinyt kypsyä. Spaghettikurpparin jäkyttävän iso koko oli yllätys. Onneksi meillä oli iso kattila, jossa kurpparin sai kypsennettyä. Maku oli kyllä mahtavan hyvä, joten tätä kurpparia meillä varmasti kasvatetaan joka vuosi.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Yhtäkkiä tuli kevät

Puutarha pukkaa krookusta!!! Siis mun puutarhani :-O Yleensä moinen ihme on tapahtunut huhtikuun loppupuolella. Näköjään kannatti syksyllä kykkiä ympäri puutarhaa ja kaivella kilokaupalla krookuksen ja narsissin sipuleita maahan. Pieni pläntti nurmikkoa oli paljastunut lumen alta keittiöpuutarhan pergolan luota, ja johan siinä nakotti 8 kpl krookuksia.

Muutenkin kevät yllätti puutarhurin: eilen peippo lauloi lähimetsässä, perhonen lennähti talon seinälle aurinkoa ottamaan, mustarastaita vilisi lintulaudalla, ja kasvihuone lämpeni niin, että taimet pääsivät sinne päivähoitoon. Kesäkeittiöön tuikattiin tulet ja laitettiin nieriä savustumaan, ja vanhemman koiran talviturkki pöllysi pihalla, kun trimmausvastaava tarkeni nyppimisurakkaan ryhtyä. Puutarhuri makasi vieressä lepotuolissa viinilasin kanssa. Dolce vita!

Vesisateesta huolimatta dolce vita jatkuu tänään. Koirat tuossa kuivattelevat turkkejaan takkatulen loimussa, ja puutarhuri juo kolmatta teemukillistaan Kitchen Gardenin kanssa (mähän sanoin, että siinä on paljon luettavaa). Siemenpussit on jo otettu kodinhoitohuoneessa esille, ja kohta alkaa esikasvatuksen loppurutistus.