perjantai 31. joulukuuta 2010

Melkein sukua julkkikselle

Ooh, sain meilin itse Paolo Arrigolta :-0 Leppoisaan tyyliin vetosi joulukiireisiin ja lupasi laittaa oikeat siemenpussit postiin saman tien. Ja tietysti sain pitää ne väärät siemenet. Toivotti myös hyvää uutta vuotta.

Joo, kyllä mä sen verran hellyin noin nopeasta ja ystävällisestä palvelusta, että ehkä mä toistekin sieltä siemeniä tilaan, vaikka lähetyskulut tosiaan on hurjat. Täytyy nyt ensin katsoa, miten hyvin siemenet itää ja kuinka hyviltä lajikkeet maistuu.

Pakkohan niiden on hyvin itää, kun niitä käytetään Gardeners' World -telkkuohjelmassa, ja hyviltä maistua, kun kerran Jamie Oliver ja Hugh Fearnley-Whittingstall niitä ruokiinsa käyttää. Ens kesänä julkkiskokkien rivistöön liittyy meidän chef.

torstai 30. joulukuuta 2010

Hopeinen markettikimppu

Yleensä maltan odottaa tammikuuhun, ennen kuin hankin ekat tulppaaniniput, mutta nyt alkoi tehdä mieli jotain keväisempää hyasinttien rinnalle.

Marketissa tulppaanit oli tylysti sullottu rakettitiskin nurkkaan. Kai myyjätkin ajattelivat, ettei kukaan näin heti joulun jälkeen kukkia osta. Tai sitten taktikoivat, että rakettienpaukuttelijat ovat niin höveleitä päätettyään ampua satasia taivaalle, että heltyvät ostamaan pikkurouvalle parit tulppaanit.

Tämä hopeamaalia ympäristöönsä tuhertava asetelma oli nimeltään uuden vuoden kimppu. Valkoisista kukista en niin välitä, mutta nuo sopivat päivän teemaan hyvin: luigi kävi pudottamassa katolta tonnikaupalla lunta, joten ikkunoista ei näy kuin valkoisia kinoksia. Olkoon siis samaa valkoista sisälläkin.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Yeah, but...

Seeds of Italyn tilaus tuli jo! Nopeudesta täys 10, mutta osumatarkkuudesta vähän vähemmän: kesäkurppari Lungo di Firenzen tilalla oli sipuli Rossa lunga di Firenze (melkein ymmärrettävä sekaannus), ja escarole Scarola di verden tilalla oli mangoldi Verde da taglio (no, oli niissä sentään kummassakin sana "verde").

Sipulia olen kyllä halunnut yrittää kasvattaa siemenestä, joten tässähän se tulee kokeiltua, mutta pitää laittaa jampoille reklamaatio. Vaikka kuin ois joulukiireitä ja perimässä Italian-geenejä, niin kyllä siltikin puutarhurille tarttee toimittaa, mitä puutarhuri tahtoo.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Puutarhurin oppivuodet IX

Tuulen ja tuiskun keskellä (kts. rikkinäinen kasvarin pleksi) lohduttaa kummasti, kun suunnittelee chefin kanssa kinkun jatkojalostusta omien ruusu- ja härkäpapujen kera. Eihän ne pakastamisen jälkeen enää niin hirmuisen hyviltä maistu, mutta ovatpa kuitenkin omin pikku kätösin kasvatettu ja siten oletusarvoisesti parempaa kuin kaupan anti.

Näin loppuvuodesta kuuluu tietysti muistella kulunutta puutarhavuotta, jotta hyvässä lykyssä välttyy samoilta virheiltä ensi vuonna.
Esikasvatus meni muuten putkeen, mutta hiukan liikaa lannoitin tomaatteja, jolloin niistä tuli kovin honteloita. Kitchen Gardenissa tosin sanottiin, ettei se haittaa, koska tomaatit voi sitten lopulliseen astiaansa istuttaa sen verran syvään, että ne pysyy tukevasti pystyssä. Tomaattihan köynnöskasvina kasvattaa varteensa juuria. Oli hämmästyttävää lukea, että alkuperäisessä ympäristössään tomskut kasvavat pitkin metsänpohjaa. Mutta siltikin meikäläisen tomskut oli ihan liian honteloita kasvaakseen kunnolla.

Kasvimaat istutettiin normaalia aiemmin, ja saman vois tehdä ens vuonna. Täytyy maaliskuun auringossa laittaa kasvimaiden päälle mustia jätesäkkejä, jotta ne sulaisivat nopeammin, ja sitten suojata istutukset harsoilla. Eikä harsoja saa poistaa kaalien ja porkkanoiden päältä, ennen kuin ne ovat tarpeeksi isoja uhmaamaan kirppoja ja kemppejä. Ja senkin jälkeen pitää kaalien yllä olla verkkoa kasvukauden loppuun saakka, jottei kaaliperhonen pääse munimaan. Ei kauheasti herätä ruokahalua, kun joutuu nyppimään paistuneita perhosentoukkia ruuastaan.

Kukkapenkkejä täytyy myös hyödyntää ruuan istutuksessa. Viime kesänä kirveli suorastaan riehaantui, kun sai kasvaa etupihan kukkapenkin kosteassa savessa. Ruusupapuja vois istuttaa pergoloiden viereen, jotta saavat koko vartensa mitalta tukea.

Ja heti ekana ei saa istuttaa kasvimaita tupaten täyteen, vaan pitää muistaa successional sowing: ensin istutetaan yksi rivi ja sitten parin viikon päästä toinen, jottei samaa kasvia tule yhtäkkiä jumalaton määrä. Niin, ja salaattia pitää muistaa istuttaa vielä heinäkuussa, jotta on syksyllä mitä poimia, vaikka heinäkuussa tuntuukin siltä, että koko kasvimaa on yhtä salaattia. Heinäkuussa on myös hyvä istuttaa porkkanoita - jostain syystä porkkanakemppi ei niitä enää siinä vaiheessa syö.

Luumut pitää muistaa poimia ajoissa. Ja kaikesta irtoavasta roippeesta tehdä koirille sosetta. Keltavadelmaa pitää tilata lisää, ja muistaa vattupenkistä kiskoa ylös se yksi luonnonvattu, joka oli päässyt mukaan puikahtamaan. Siemenperunat pitää ostaa ajoissa, sillä Siikli viedään suorastaan käsistä. Nicolakin on hyvää, mutta Siikli vielä parempaa.

Joka hetkestä pitää tietysti nauttia ja ottaa paljon valokuvia, joita katsella se 7 kk, minkä puutarhuri tässä maassa vuodesta sisätiloissa viettää.

torstai 23. joulukuuta 2010

Hyvää uutta kasvukautta!

Esihenkilömme olivat viisaita, kun keksivät joulun juhlistamaan päivien pitenemistä. Mikä sen parempi juhlan aihe, kuin että talvipäivänseisaus on takana, ja olemme matkalla kohti uutta kasvukautta.

Riemukasta ja makoisaa joulua, puutarhurit! Huomenna on päivä jo paljon pidempi kuin tänään, ja ihan kohta alkaa esikasvatus!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Talvipäivän italialaiset vihannekset

Kävin sitten tyrkkäämässä tilauksen Seeds of Italylle. Pitäydyin tiukasti ostoslistassani, enkä vilkuillut sivulle: salaatti Escarole scarola verde (tän voi syödä lämpimänä), mizuna (ei kovin italialaista, mutta unohtui tilata Thompson & Morganilta), fenkoli Romanesco, purjo Gigante d'inverno, kurkku Melone di Manduria, kesäkurppari Lungo di Firenze ja basilika Bolloso napoletano.

Ois kannattanut vilkuilla, sillä nyt röpelöinen kesäkurppari Rugosa friulana jäi kyydistä pois, kun en ollut laittanut sitä listalle. Ärgh. Ja sitä paitsi lähetyskulut on tuolla aivan järkyttävät, joten sillä hinnalla ois pitänyt kyllä tilata paljon enemmän. Laitoin rastin ruutuun, että lähettävät tarjouksia sähköpostiin. Jospa joskus tarjoaisivat ilmaista lähetystä.

Kauhean söpön tilausvahvistuksen ne kyllä laittoi: We hope you enjoy growing, cooking and eating your own Italian ingredients, and we look forward to supplying you with more wonderful Franchi varieties again in the future along with other carefully sourced quality traditional Italian products. Grazie per aver scelto Franchi Sementi, dal 1783, Bergamo, Italia.

Lämmittäähän tuo mieltä näin vuoden pimeimpänä päivänä.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Perusteellisesti kylmäkäsitellyt

Ehtivät ne sittenkin jouluksi kotiin! Ikinä ei ole siementilaus kestänyt näin kauan - lienevät pussukat tössähtäneet hankeen Briteissä useammankin kerran ja saaneet monta kylmäkäsittelyä matkan varrella.

Huligaanit oli jääneet kyydistä pois, kun olivat ehtineet loppua varastosta (tulinko perustaneeksi trendin!), mutta summa korvattiin Visa-laskussa ja tilauksen mukana tuli pahoittelut ja lohdutukseksi 2 pussia muita kurpitsoja; Jack be little ja Mars.

Kurpitsojen kaverina pehmopussissa oli romanesco, palsternakka Gladiator, punajuuret Burpees golden globe ja Chioggia (tai kai noi on oikeammin keltajuuri ja raitajuuri), kyssäkaali Blusta, vanha kunnon kurkku Burpless tasty green, ruusupapu Goliath, korianteri Calypso, pak choi Tri-colour mix (jotta chef saa kesällä värikkäämpiä hässäköitä ruokapöytään), fenkoli Victoria (viimeinkin! Joka ikinen kerta se on Thompsonilta lopussa), parsakaali Aquiles, vahapapu Nani ja basilika Genovese.

Näin hyvän harjoituksen jälkeen onkin kätevä siirtyä tilaamaan Seeds of Italyltä loput. Ahne, minäkö???

perjantai 17. joulukuuta 2010

Tulkaa, lehtopöllöt, takaisin!

Lumisateen jälkeen maa näyttää niin kauniilta, kunnes silmät alkaa fokusoitua joka puolelle ilmestyneisiin myyränkoloihin. Hemmetti, koko tontti on kuin jättimäinen Emmental-köntti! Naukseri syöksähtelee vähän väliä hankeen ja kaivaa vimmatusti, mutta sen verran on meidän tontin myyrien geeniperimä 8 vuoden aikana kehittynyt, etteivät enää kovin helposti jää saaliiksi.

Naapurin katilla taisi pikalounas onnistua, kun hankeen oli jäänyt muhkea takapuolen kuva, jonka vierellä oli veritippoja. Katti vs. myyrä: 1-0.

Luonto auttaa sen verran, että jäljistä päätellen myös lumikko on käynyt meillä metsällä. Tai sitten se vain mykistyi meidän hienoista jouluvaloista, kun oli terassin ovellakin käynyt koputtelemassa. Vielä kun lehtopöllöt palaisivat kasvimaan ristikolle päivystämään. Niiden pulputus illan pimeydessä on lohdullinen ääni: myyräkannan tehokas karsiminen on käynnissä.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pussilehtiä

Brittilehdillä on ärsyttävä tapa mätkähtää postilaatikkoon muovipussiin kietoutuneena. Puutarhalehdet tosin puolustelevat tätä tapaa väittämällä, että pusseista saa hyviä "minikasvihuoneita" ruukkujen päälle. Ärsyttävää roskaa se on silti.

Eilen revin Kitchen Gardenia ulos pussistaan, kun yhtäkkiä pöydälle mätkähti pussillinen Red cherryn siemeniä. Ihan kiva joululahja, kiitos vaan. Red cherry on hyvänmakuinen ja runsassatoinen tomsku, tosin edellisvuoden lukijalahjasiemeniä mulla taitaa vielä olla samasta lajikkeesta.

Kovasti Kitchen Garden lupasi ens vuoden aikana uudistua, joten täytyy katsoa, mihin suuntaan lehti kehittyy ja sitten tilata sitä vielä toiseksikin vuodeksi, jahka ensin tekevät hyvän tarjouksen ja jahka lehti dumppaa vanhat patut pois toimituksestaan. Patut kun tahtovat ennemminkin keskittyä näyttelyvihannesten kasvattamiseen kuin maukkaisiin lajikkeisiin. Patut tuntuvat edelleen olevan sitä mieltä, että ainakin vihannesten suhteen koolla on väliä.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Kesän menu

Chef miettii par'aikaa joulun menua, kun taas puutarhurin ajatukset on jo siinä, mitä meillä syödään kesällä. Arrigon kirja on luettu ja Seeds of Italyltä hankittavat siemenet listattu. Tilausta tosin ei voi tehdä, ennen kuin Thompson & Morganin tilaus tulee, koska Visa-laskusta päätellen kaikki tilattavat siemenet eivät ole päässeet pakettiin mukaan.

Endiiviä ja purjoa nyt ainakin päätyy Seeds of Italyltä kesän ruokapöytään, ja italialaista melonikurkkua kans. Ja vaikka Genovese paras pestobasilika onkin, täytyy kokeilla myös röpeliäistä Bolloso Napoletanoa. Chef voi kietoa sen sisään hyvää mozzaa ja uittaa sitä Laudemiossa.

Tulevan kesän teema taitaakin olla "Röpeliäistä ruokapöytään", sillä mä haluan chefin kokkaavan myös kesäkurpparia Rugosa friulana.

Tuli nälkä.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Puutarhaelämäkerta

Nigel Slaterin ihanaa webbisaittia browsaillessa törmäsin jampan kirjaan Tender (joo, on jo wish listillä Amazonissa). Nigel kuvaili sitä puutarhamuistelmakseen. Ihastuttava ajatus, eikö: kuvata oma kehityskaarensa puutarhurina, ja puutarhan kehityskaari viherturaajan käsissä.

Tätä ainokaista puutarhaani perustettaessa jonkin verran pidin päiväkirjaa siitä, mitä, missä ja milloin istutettiin. Tietysti siinä vaiheessa, kun mopo karkasi käsistä, ei jaksanut enää kaikkea listata ylös, mutta olisipa hieno sellainen kirja, jossa olisi kuvat ja muistelmat joka kasvista. Ja sitten kun me lottomiljonääreinä muutetaan Italiaan, vois kirjan lahjoittaa puutarhan seuraavalle omistajalle.

Tai ehkä se ois vain masentavaa luettavaa: tuo ei menestynyt savessa, tuon söi jänis, tän söi myyrät, tän tappoi talvi, tuo kuoli muuten vain...

Luigi della casan kanssa tehtiin pari vuotta sitten Ifolor-kirja yhteisistä kodeistamme ja puutarhastamme. Oli kova työ penkoa innokkaan valokuvaajan (siis luigi, en minä) otokset kymmenen vuoden ajalta. Hauska oli kuitenkin muistella, miltä piha näytti, kun tämän keskeneräisen talon ostimme, ja miten piha on muuttunut vuosien varrella.

Ehkä joku joskus keksii, miten blogin saa printattua kauniiksi kirjaksi. Siihen kyllä sitten tulee luigin ottamat kuvat.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Lehtien havinaa

Kirjaston ohi kulkiessa tulee aina syrjäsilmällä vilaistua alati kasvavaa lehtipinoa. Syksyllä lupasin, että talven pimeydessä käyn kriittisesti läpi sekä kirjat että lehdet ja laitan kirjaston siistiin kuntoon. Mutta kun niitä on niin paljon - sekä lehtiä että kirjoja. Ihan hirveä homma!


Gardeners' Worldiä olen tilannut vuodesta 2005, joten sitä on iso pino. Ne kun on niin fiksuja, että tarjoavat rouvalle tilausta aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Mietin jo, että en tilaisi sitä enää, kun tilaus vuoden päästä loppuu, vaan alkaisin lukea vanhoja numeroita uudestaan. Puutarhurointi kun ei ole niin rakettitiedettä, etteikö samat asiat toistuisi alan lehdissä vuodesta toiseen. Uuden tilauksen tekeminen olisi rahan tuhlausta.

Vanhojen lehtien plärääminen ei kuitenkaan hirveästi innosta. Toisaalta tietty niistä vois napsia irti ja mapittaa sellaiset sivut, joissa on hyvää asiaa. Mutta sääli repiä kauniita lehtiä. Ja sääli heittää niitä keräyslaatikkoonkaan. Ehkä ne vois niputtaa ja donkata johonkin divariin? Vai harrastaako ihmiset nykyään enää divareja?

Puutarhaharrastus on hyvin moniongelmainen laji.

torstai 9. joulukuuta 2010

I'm a lady

Sain kunnian vilkaista Alan Titchmarshin uusinta Alan's garden secrets -sarjaa. Olipa taas kauniisti kuvattu ja miellyttävästi juonnettu ohjelma. Upeita puutarhoja, hauskoja vinkkejä, mielenkiintoista historiatietoa.

Se, mikä sykähdytti eniten oli kun Alan ja lady Salisbury ihastelivat kartanon ruusutarhaa, ja kumpainenkin myönsi, että ruusuista parhain on Charles de Mills. Vähänkö on meikäläisellä aatelinen maku! Toivottavasti Charles suostuu kukkimaan ens kesänä. Ainakin mummokoira on kovasti panostanut Charlesin lannoittamiseen...

Vielä kun jostain löytäisi Monty Donin Italian gardens -sarjan. Harmi, ettei BBC älyä tuottaa puutarhaohjelmiaan DVD:lle. Niitä ois niin ihana katsella näin talvella. Näköjään tuo on kuitenkin kirjana saatavilla. Tarttee ostaa se, jahka se tulee Amazonille asti.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sisäinen nigelini

Karkaa se mopo muiltakin käsistä: uusimmassa Gardeners' Worldissä Nigel Slater kertoo keittiöpuutarhastaan. Niin on kuin peiliin katsoisi! Tyypillä on ollut puutarha kymmenisen vuotta, kuten meilläkin, ja nyt on puutarha tupaten täynnä hedelmäpuita ja marjapensaita, kun Nigelinkin mopo on pikkasen keulinut taimikaupoissa.

Nigelilla tosin kasvaa viikunoita, medlaria ja mulberryä, mistä täällä voi ainoastaan haaveilla, mutta erityisesti se kuitenkin hehkuttaa luumuja ja keltavadelmia. Ja minä olin just päässyt tekemästä mental notea, että keväällä täytyy hankkia lisää keltavadelmaa! Nigel tosin kutsuu keltavadelmaa hurmaavasti Sauternesin väriseksi vadelmaksi. Ollapa kesä ja käsissä vadelmia ja Sauternesia...

Kerrankin oli myös jutun kuvitus kohdillaan: rupisia omenoita ja kolhiintuneita päärynöitä, ihan kuin oikeassa elämässä, eikä mitään kiiltokuvakasveja. Ja jopa Hinnonmäki oli kirjoitettu oikein, ä:tä myöten.

Ainoa asia, minkä kanssa en ollut lainkaan samaa mieltä oli se, että ennen taimitilauksen lähettämistä pitää nukkua yön yli ja sitten seuraavana aamuna ruksia villeimmät itemit yli. Onko pöhkömpää kuultu! Jos ihminen haluaa ruusumantelin, on ihmisen se ilman muuta tilattava, vaikka se menestyisikin täällä vain yhden kesän.